Sivu 1/1

Liikakaivaminen ja käytännön pelisäännöt

Lähetetty: 05 Loka 2017, 15:51
Kirjoittaja Kizmo
Tämän ketjun tarkoitus on herättää asiallista keskustelua siitä mitä on liikakaivaminen ja miten se pitäisi kenttäolosuhteissa määritellä. Selkeää lainsäädäntöä asialle on harmillisen vähän ja yleinen ohjenuora on liittynyt museoviraston esittämään toivomukseen.

Tavoitteena olisi myös keskustella halki maalaisjärkeä mukailevat toimintatavat ja toivoisin myös ammatikseen arkeologiaa tekeviltä panosta. Pääpointit voidaan kerätä sitten tähän aloitusviestiin.


Esillä on nyt ollut kaksi eri tapausta lyhyen ajan sisään jotka on herättäneet osin kärkästäkin viestien vaihtoa aiheesta:

Käyttäjän Seitikki hopea-aarre http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... =2&t=22610

Käyttäjän Kollikko kalmisto http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... =2&t=22784


Toisesta keskustelusta poimittu tiivistelmä ammattinäkökulmasta:
Turisten kirjoitti:Tarkoituksenani ei ollut tulla pätemään. Jargonista siivottuna edellisen viestini sisältö on kutakuinkin tämä:

1. Muinaismuistolain päätavoite on suojella kohteet ja ratkoa rakentamiseen liittyvät ongelmat. Tutkiminen käytännössä tuhoaa kohteen, joten se on luvanvaraista. Näin toimitaan myös muualla maailmassa.
2. Jos kuitenkin tutkitaan, sille asetetaan vaatimuksia: siksi tutkitaan vain ammattilaisten johdolla. Tieto häviää, kun tutkiminen tuhoaa kohteen, eikä uudelleentutkiminen ja virheiden korjaaminen ole mahdollista. Esine itsessään voi olla ainutlaatuinen, mutta ilman kontekstia sen kytkeminen mihinkään laajempaan kokonaisuuteen on hyvin vaillinaista, kuten tämä uutinen osoittaa http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005373568.html Lopulta kiinnostavampaa lienee kuitenkin muinaisten ihmisten arki kaikkine ilmiöineen, kuin vain heidän omistamansa esineet?
3. Museoviraston resursseja on jyrkästi leikattu useaan otteeseen viime vuosina. Virastolla ei yksinkertaisesti ole olemassa lisäresursseja, joita voisi siirtää metallinetsinlöytöjen käsittelyyn ja löytöpaikkojen tutkimiseen tai muinaisjäännösrekisterin ylläpitoon. Muistuttaisin, että kiinteä muinaisjäännös on suojeltu, oli se rekisterissä tai ei, ja tämä perustuu lakiin.
4. Muinaismuistolain uudistaminen on koko valtionhallinnon mittakaavassa hyvin pieni asia, jolla ei ole kovin suurta merkitystä (paitsi kulueränä). Siksi uudistusyritykset eivät kerta toisensa jälkeen ole johtaneet mihinkään. Kuntien päätöksentekoon voi olla helpompi vaikuttaa. Niissä toimivat muun muassa maakuntamuseot.
5. Lakia ei koskaan ole mahdollista kirjoittaa siten, ettei sitä tarvitsisi missään kohdassa tulkita. Arkeologiset kohteet eivät muuksi muutu, vaikka lakia muutettaisiin. Hallinnossa tulkintavaltaa käyttää ensisijaisesti lakisääteinen asiantutijaviranomainen (Suomessa Museovirasto). Oikeusistuimet ratkaisevat sitten viime kädessä näistä syntyneet erimielisyydet.

Harrastamiselle löytyy varmasti tilaa. Ilmiö on kuitenkin verrattain uusi ja hallinnon rakenteet jähmeät: tarvitaan molemminpuolista kärsivällisyyttä, ennen kuin saadaan vakiinnutettua uudet toimintatavat. Mitä tulee korvauksiin, tahtoisin ajatella, että harrastamisen vaikutteena olisi ensisijaisesti menneisyyden etsiminen ja löytämisen ilo, eivätkä korvaukset.

Re: Liikakaivaminen ja käytännön pelisäännöt

Lähetetty: 07 Loka 2017, 10:27
Kirjoittaja jamppe
Lueskelin eilen illalla noita Vapriikin teemapäivän juttuja http://vapriikki.fi/maakuntamuseo/ ja lähes samaa virkamiesjargonia kävin kuuntelemassa jo talvella Lahden historiallisella museolla.

Asia mikä molemmissa särähti eniten korvaan/silmään on se, että museolle olisi hyvä ilmoittaa minne olet menossa kaivaamaan.. :!:

Sitten jos ja kun kysyt vinkkejä museolta, niin sieltä ohjeistetaan mahdollisimman kauas kaikesta sivistyksestä alueelle jossa tiettävästi ei koskaan ole ollut asutusta... Eli varmistetaan löytöjen minimointi tällä tavalla :roll:
Tähän käsitykseen ainakin itse tulin talvella järjestetyssä metallinilmaisin "koulutuksessa".

Noh, moniko harrastaja haluaa koluta noita tuntemattomia erämaita? Veikkaan että hyvin pieni osuus pl. lähes ammattimaista metallinetsintää harrastavat.

Toki löytöjen merkitys kasvaa potenssiin 10, kun ne löytyvät ihan uusilta alueilta.

Yksi asia ihmetyttäämyös jonkun verran eli esimerkiksi täällä Kymenlaaksossa lähes 97% vanhoista kylänpaikoista on rauhoitettu/rajattu Muinaisjäännösalueeksi.
Sen sijaan mitä olen Päijät-Hämeen puolella pyörinyt niin asia on juuri toisinpäin eli 3% kylänpaikoista rauhoitettu ja 97% kuuluu kategoriaan muut kulttuuriperintökohteet.

Tässä tulee jo heti kohtalainen ristiriita harrastajien kesken, kun toisaalla saat periaatteessa mennä tutkimaan vanhoja kylänpaikkoja/niiden lähistöjä vaikkei sitä Museoviraston puolelta suositellakkaan ja toisaalla saat välittömästi noottia siitä kun olet mennyt LIIAN LÄHELLE rauhoitettua kylätonttia :D

Eli tähänkin asiaan olisi mukavaa saada yhtenäinen linja :!:

200m suosituksesta en edes viitsi sanoa mitään.

Summa summarum :

Itse olen Tirehtoorin kanssa samoilla linjoilla mitä hän tuolla toisessa ketjussa kirjoitti eli kysele vähemmän ja harrasta enemmän!
Valitettavasti tämä motto tuntuu pätevän kaikkeen missä ollaan viranomaisten kanssa tekemisissä :roll:

Pidetään peukkuja ja toivotaan että homma menee oikeaan suuntaan eikä riistäydy käsistä...

Edit. Unohtui vielä tuo 1-2 löydön politiikka. Siinäkään ei ole mielestäni päätä eikä häntää ilman SELKEÄÄ rajausta muinaisesineen ja historiallisen ajan peltojätteen välillä.