Skannailuko mukavaa ?-) a.k.a "Eka kerta"

[joppe]

Garrettista otettiin ensimmäiset tyypit. Kerrostalon pihalla tiesin olevan vanhaa roinaa edellisen omistajan / tontin jäljiltä.

Ensimmäiseksi skannattiin hiekkalaatikko. Ekat ulinat lähtivät reunanauloista, ne jätettiin herra 8 v kanssa vielä paikoilleen.

Sitten tuli ulinaa keskemmältä hiekkalaatikkoa. Poikani urheasti alkoi kaivamaan kuoppaa hiekkikseen. Usko loppui kesken ja iskä iski lapioon kiinni. Kaivettuani n. 30 cm hiekkalaatikon pohjalta nousi 2 x 20 cm lattaraudan pätkät, jotka olivat ruuveilla kiinni toisissaan.

Seuraavaksi siirryimme hiekkalaatikon ulkopuolelle, josta saimmekin kohta kirkkaamman äänen. Ja taasen kaivamaan. Poika kaivoi ja kas, paikka olikin siirtynyt jo multakasaan viereen. Alkoi möykkyjen paloittelu ja lopulta oli jäljellä enää pintapala. Sanoin poitsulle, että pistä palasiksi, mutta oppi oli mennyt jo perille, ettei pintapalaa saisi rikkoa, että kuoppa tulisi siististi peitetyksi. No lopulta pintapalasta löytyi 6x15mm koneruuvi.

Siirryimme lehtikuusen alle, jossa alkoi ulista. Pinnasin kohtaa ja totesin kappaleen pitkänomaiseksi. Kaivukuopasta nousikin sellainen sovella/elfa hyllynpidin. Seuraavasta kolosta nousi 20 cm piikkilankaa. Sitten pieni litteä pala painavaa metallia, todennäköisesti lyijyä.

Jatkoimme eteenpäin ja sain heilauttamalla vahvan pingin. Pinnaamalla tuli sellainen hento ääni kohtuu isolta alueelta ja kohta ylös nousikin alumiininen jugurttipurkin kansi.

Tässä vaiheessa alkoi hiki kirvellä silmiä ja raudan määrä ..tuttaa.

Päätimme siirtyä autuaammille metsästysmaille. Rantsulla oli porukkaa liikaa, Toisessa paikassa muuta toimintaa.

Sitten hokasin. Menin yhden rakennuksen pohjaa tutkimaan. Hirmuinen raudan ulina alkoi välittömästi ja pudottin Garrettista tehoja alas. Sitten kuului kirkas ja voimakas pingi. Kuopaisin pintamaan veks ja alta löytyi vanhan putkiradion säädettävä, solmussa oleva, ilmakondensaattori. Polkaisu päälle ja lisää heilutusta. Rauta mörisee. Sitten kirkas pingi. Voimakas kirkas ääni myös pinnaamalla. Kaivu käyntiin. Lautalattiaa... Laudat veks, muurahaisia, lisää kaivua, .keleen itikat. Sitten iski paniikki. Miljoona hyttystä imemässä päästä ja käsistä. Kaivuupaikka piiloon ja pois... Ajatus takoo, että tänne syksyllä, mutta nyt hevon tuuttiin. Samalla juoksutan kelaa pusikoiden seassa. Rauta mörisee. Sitten kirkas, selkeä pingi. Korkealta. Uusi kokeilu. Soi edelleen, pingaamalla tarkka, kohta. Lapiota pintaan, vaikka veri kupruaa itikoissa ympäri kehoa. Maasta nousee pyöreä peltisen näköinen rasia, Tunnistan tyylistä vanhan DDT-täystuho purnukan. Jätän löydön paikolleen ja pakenen autoon.

Mitä tästä tuli kokemusta? Ensinnäkin pitäisi olla mukana jätesäkki, jonne tuota romua saisi mättäää urakalla. Toisekseen, nyt on menossa melkein räkkä, hommasta on nautinto kaukana. Kolmanneksi. Palaan tuohon viimeiseen paikkaan syksyllä uudelleen, kun itikat ovat kuolleet ja puskat ovat nurin.

[Panda]

Tasta postista admin antaa kylla kunniamaininnan! Taman todellisempaa kuvausta ei hommasta voi antaa helteisen keskikesan itikkameressa skannailusta. Erittain hauska ja omat kokemukset varmaan tulee monelle mieleen.. Tallaisia tuskaisia etsintareissuja tahan topikkiin lisaa. Niita varmaan kaikilla on enemman kun niita mukavia ja antoisia. Jos ensimmaiset etsinnat sattuu monelle olemaan tallaisia niin saattaa into lahtea etsinta heiluttamaan pikkuhiljaa hiipua. Aamusta/ aamuyosta vaan rantsulle aluksi vesiraja piippaamaan vaikkapa niilla ensimmaisilla etsinnoilla.

[retune]

Tasta postista admin antaa kylla kunniamaininnan!

Olen ehdottomasti samaa mieltä

Minulla tuli harmikseni kevätkaudella muita yllättävän ja ehdottoman pakollisia kiireitä, joten harrastusreissut jäi keväältä miltei kokeiluasteelle tyyliin " lapio käteen ja onko pihassani vielä routaa" ? Olen toki seurannut tätä foorumia päivittäin.

Käärmeet kannattaa huomioida, etenkin koloisllla / kivikkoisilla alueilla kaivaessa ja kiviä käännellessä. Kuulokkeiden ollessa päässä ei kuule lempeiden ja mielenkiintoisten matelijoiden varoitussuhinaa.
On hyvä pitää kyytabletteja varalta mukana

Muutama päivä sitten tein lyhyen aloitusreissun keskellä kuumaa ja tyyntä päivää.
Päätarkoituksena ajelin maan/soratiellä silmäillen sopivia kohteita,
juomavettä kului melkoisesti jo ajelemisen lomassa.

Sen verran poikkesin maastossa ilmaismen kanssa ja silloin sain kiirusti kaivaa hyttyöljypurkin esille.

Itse haluan etsiä alueilta mieluimmin tiettömiltä korpitaipaleilta, missä muut uteliaat ihmiset ovat mahdollismman kaukana. Tässä löytöpnaikkojen potentiaali hieman kärsii mutta mitäpä tuo. Etsiminen ja paikkojen tutkiminen on jo sinällään mielenkiintoista.


Ajattelin, että lämpiminä kausina lähden mieluimmin todella aamuvarhaisella liikkeelle.

Totesin itsekseni , että hellepäiville sijoittuvat ensimmäiset etsintäreissut johtaa helposti innostuksen hiipumiseen.

Minimoikaa innostuksen hiipumista seuraamalla ja kirjoittamalla rohkeasti tälle foorumille

[joppe]

Tämän päivän jälkeen alkaisi neljän viikon loma. Täytynee yrittää uudelleen. Mukaan juomista, ötökkämyrkkyä, kyypakkaus?, antihistamiinit ja pitkä ja paksu sikari

"Sikarointia" pitänee vältellä siihen asti, kunnes metsäpalovaroitus on ohi.