Ihan ensimmäisen oikean reissun saldo

[ilsaarin]

ACE tuli ja pakkohan sitä on ollut vähän nurkissa koitella. Tänään kuitenkin kävi sellainen tuuri, että pystyin käymään kylän uimarannalla, joka on täysin neitseellisessä tilassa. Siis piipparoinnin suhteen. Koitin ihan piruuttani mitä tapahtuu kun ACE sojottaa vain sivulla ja kävelen suoraan. Herkkyyttä ei ollut kuin kolme tolppaa mutta kone piti maailmanlopunaikaisen piipityksen. Taitaa olla paljon kamaa nurmikon alla!

Jotakin ehdin kaivaa ylöskin. Saldon saa arvata; kasa korkkeja. Mutta löysin myös ensimmäiset RAHAT!!!! Viitosen jäänmurtajakolikko vuodelta 1991 ja kympin kolikko vuodelta 1993. Kyllä jännitystä piisaa kun monttuja kaivaa. Paikka on kyllä iso ja siellä on karavaanareitakin, että sitä en omin voimin saa tyhjättyä vuosikausiin. Se on myös aika yleinen juopottelupaikka kesäisin, joten korkkeja lienee pirusti. Mutta on mulla ainakin hyvät maastot missä treenata.

Ilkka

[McSeeker]

Kolikoita on aina mukava kaivella, ja jopa korkkejakin jos on hieno ilma Pinpoint sormeni syyhyää jo siihen malliin että saisi se DD kela jo ruveta tulemaan sieltä...

[RJR]

On tää kyllä outoa hommaa jos sitä tarkemmin ajattelee. Mäkin olen löytänyt ensin kourallisen korkkeja ja alumiinipalasia ja sitten kun tulee yksi 30 vuotta vanha , kulunut ja käytännössä rahallisesti täysin arvoton kolikko multapaakusta näkyviin niin kummasti menee motivaatio taas 100%. Itselläni on tää näytön ja äänen kuuntelu kun aarretta etsii, luultavasti se ainoa aika jolloin päässä ei ole mitään muuta. Turhautumisenkin täytyy olla sitä positiivista turhautumista. Se on vähän niinkuin Petanque . Kun sitä ulkopuolelta katsoo niin onpas tyhmää touhua mutta parin -kolmen pelin jälkeen on 'koukussa'.