www.finndetector.com

Suomalaiset wanhat nimet

Kertoiko isovanhempasi tarinoita saareen haudatusta aarteesta? Onko levottomina aikoina kätketty metsiin rahaa? Tarinoita aarteista.

Valvojat: Kizmo, iipe, ZyrTech, P.Aholainen, jyrihuttu

Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja raiban » 05 Loka 2014, 14:30

Tuollaista tietoa vanhoista Suomalaisista nimistä.
http://www.aikakauslehdet.fi/content/ai ... /nimet.htm
Vanhimmat kolikot:Saksalainen Penning v.1075,Kuningas Stephen v.1135.Dirhem v.754
Viikinkiaikainen hevosenkenkäsolki,kupurasolki,rannerengas ja ketjunkantaja ym.Ruotsalainen tippa.
Ja kaikki vasta alussa...........Minelab X-Terra 705 GoldPack
Avatar
raiban
Kunniajäsen
 
Viestit: 3845
Liittynyt: 26 Joulu 2009, 16:20
Paikkakunta: Espoo

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Astalo » 05 Loka 2014, 19:49

Tosi mielenkiintoista vanhaa nippelitietoa kaikki tuommoiset listaukset. Tuossa myös pari sanaluetteloa mitkä olen kopioinut itse jostakin nettisivuilta, mutta kaikkien osoitteita en muistanut merkitä silloin muistiin. (Jos muilta löytyy lisää sanalistoja tai linkkejä semmoisiin, niin kopioikaa ihmeessä tännekin.)

Täysin suomalaisia sanoja:

* askartelu
* avanto
* häjy
* hankikanto
* huopatossut
* isäntä
* järvi
* joulupukki
* kaamos
* kännykkä
* karvahattu
* kinos
* koivu ja tähti
* kossu
* kylmä
* lenkkimakkara
* lumi
* luonto
* maito
* mämmi
* Matti ja Maija
* meri
* mökki
* pannuhuone
* bannit
* pilkki
* pimeys
* pitkäripainen
* poro
* puukkojunkkari
* räiskäle
* raitapaita
* rakkaus
* ralli
* räntä
* räppänä
* rökäletappio
* ruis
* ruokamulta
* ruotsi
* salmiakki
* sauna
* saunakalja
* sauvakävely
* sininen ja valkoinen
* sisu
* sonta
* talvi
* valo
* vihta ja vasta
* äijä
* äiti

-----

Vanhoja suomalaisia sanoja:

1. Ahera = jäykkä ja kova maaperä
2. Ahtera = maho lehmä tai kesantona oleva pelto
3. Aino, aina = verkon tai nuotan paula
4. Armi = hammasrattaan tai rukin tanko, poikkipuu
5. Arto, aarto = haarukkaisen seipään varaan asetettu orsi eli riuku, jolle ripustetaan kuivamaan sateella leikatut lyhteet, nuotta tms.
6. Haparainen = suolia kannattava ihrakesi
7. Harkki = hara, naara, haarukkapäinen kuusesta tai katajasta tehty perunannostokuokka
8. Hieho = toisella vuodella oleva lehmivasikka
9. Hinkalo = viljalaari tai purnu
10. Himmurtai = eräs katolinen paastopäivä

11. Hyypiö = huuhkaja
12. Iristä = kirahtaa, narista, marista, jankata, riidellä
13. Jamakka = juuri piiminyt maito
14. Jukertaa = karkeasti tai kömpelösti veistää tai nävertää
15. Junko = vedessä lahoava puu
16. Jutta = raita, juova
17. Järittää = leikata pois esim. lehtiä kaalin kuvusta
18. Kaave = ihmisen kuollut ruumis, kuolleen varjo
19. Kaiha = puolihämärä, varjoisa, synkkä, pimeä, kolea
20. Kale = akana, kahujyvä

21. Kalppa = sianränget
22. Karkku = haloista ristiin ladottu halkopinon pää
23. Kehnä = hilse
24. Kelme = kalvo, oraita keväällä lumen lähdettyä peittävä lumihome
25. Kemi = veteen sortunut jokiäyräs; kuiva kenttä tai keto
26. Kilkki = heinäsirkka
27. Kirki = lemmenkiihko, kiima
28. Kirsi = routa; ohut jääriite
29. Koja = puun kuori, kaarna, parkki
30. Laapotti = tuohi- tai niinivirsu

31. Laas, la’as = niittomiehen esi, niittokaista
32. Launi = puinen kalakoukku
33. Lemi = pehmeä suo; veden päälle kasvanut sammalkerros
34. Limo = nuori lehtipuu; lehdes
35. Loira, loiro = lukon navan piikki; puulukon estesalpa
36. Lollo = villaleve, hahtuva
37. Lunka = ehyenä levynä irtoava puun kuori
38. Lökä = lima, lika, lieju; vetelä ulostus
39. Maarto = kalanpoikanen
40. Maima = pieni kala, syötti

41. Meiju = juhannuskoivu; kukkavihko; lehdesköynnös
42. Mutiainen = mäkärä; hyttynen; sammakonpoika jolla vielä on pyrstö
43. Naappu = ohra- tai kauralyhteistä koottu keko; hernelyhde; pellava- tai hamppukäärö
44. Nekka = 1. nokallinen kerma-astia / 2. pieni yksipaikkainen reki
45. Niisi = kangaspuissa olevat langat, joiden silmukoihin loimilangat pujotetaan
46. Nori = lehmän utaretulehdus; hevosen pääntauti; yskä
47. Nuode = avioliiton kautta saatu sukulainen; lanko; morsiamen saattoväki
48. Olas = suksen pohjaura
49. Orko = kostea notkelma; kapea laakso; kolo, uurre
50. Paanne = uhkujää, virtaavan veden muodostama monikerroksinen jäätikkö

51. Paula = nauha; nyöri; verkon aina
52. Piedin = kankaan leveys, kangaskaistale
53. Pintta = paininpuu, poikkipuu
54. Pohtaa, puohtaa = puhaltaa, huokua (ruumenet eroon jyvistä)
55. Purha = vesiputous; kosken kuohu
56. Pöykiö = pöhkö, tollo, hölmö, tyhmä, saamaton
57. Pöysti = kinkku
58. Rahje = varstan liitoshihna; länkien vetohihna
59. Riitta, riitto = pino olkia, heiniä tai lautoja
60. Ripatti = ripuli, löysä uloste

61. Ritva = hento lehtipuun oksa
62. Roivas = hamppu- tai pellavakimppu, -kupo tai -lyhde
63. Rääpys = muikku
64. Sammas = 1. rajapyykki / 2. hiivasienestä johtuva suutauti
65. Siide = jäätävä tihku; hienojakoinen lumi
66. Suoro = eläimen siitin
67. Säetä = koota tulipesän hiilet kasaan ja peittää ne tuhkalla
68. Taari = rapakalja; oluen loppumäskistä tai leivänpaloista käytetty mieto alkoholijuoma
69. Tade = lanta, sonta, lika, törky
70. Teljo = soutuveneen istuinlauta, tuhto

71. Toro = myllyn suppilo; kannun nokka
72. Tuhu = tihkusade, vihma
73. Ulku = riuku, salko (etenkin verkonkuivaustelineenä)
74. Uudin = vuodeverho, rankinen
75. Vaaru = pieni sade- tai ukkospilvi
76. Viehka = tienviitta, talvitien, avannon tai kylvörajan merkki
77. Virpi = riuku, notkea oksa, vitsa
78. Väive = täi; eläimen loinen
79. Ätelä = heinänteon jälkeen kasvanut uusi ruoho, odelma
80. Öhkä = illanistujaiset

-----

Lukuisien kotoisilta tuntuvien sanojen alkuperä on itäinen.

Suomen kieleen on vuosisatojen kuluessa lainautunut koko joukko sanoja venäjästä tai venäjän kielen välityksellä. Venäjän vaikutus suomeen on kuitenkin ollut vähäisempi kuin ruotsin.
Nyt sanat tuntuvat jo niin kotoisilta, ettei niiden itäistä alkuperää huomaa. Monet sanoista ovat arkisia ja kuvaavat hyvin menneiden aikojen kanssakäymistä naapurikansojen tai -heimojen välillä.

Katso lista - saatat yllättyä!

Venäjästä suomeen lainautuneita sanoja:

1. akkuna eli ikkuna, okno. Ikkuna on tullut todennäköisesti venäjän sanasta ikona.
2. kanava, kanava, muunnos kansainvälisestä kanaali-sanasta.
3. kapakka, kabak
4. kasakka, kazak. Tullut venäjään turkin kielestä, jossa se tarkoitti maantierosvoa ja seikkailijaa.
6. kasku, skazka eli taru, tarina
5. katiska, muinaisvenäjän sanasta kotici eli häkki
7. kiipeli, gibel eli perikato, tuho. Vaihtoehtoisesti varhaisen ruotsin sanasta kibel tai kibbel.
8. kiisseli, kisel eli hapahko jauhopuuro, hyytelö
9. koni, kon eli hevonen
10. kutrit, kudri eli kiharat
11. laatia, ladit eli järjestää, panna kuntoon, laittaa
12. lava, lava eli seinänvieruspenkki, lautta
13. lavitsa, murresanasta lavica eli penkki
14. leima, klejmo
15. lusia, sluzhit eli palvella armeijassa
16. lusikka, muinaisvenäjän sanasta luzhika, nykyvenäjässä lozhka
17. lutka, adjektiivista bludnij eli haureellinen, irstaileva
18. luuska, loshad, loshadka eli hevonen
19. majakka, majak
20. murju, murja eli ahdas ja pimeä huone, mökki, hökkeli
21. pappi, pop, alun perin kreikasta.
22. piirakka, pirog
23. pohatta, bogat eli rikas, mahtava
24. porkkana, borkan (murresana)
25. porukka, poruka eli yhteisvastuu, ryhmätakaus
26. putka, budka eli koju, vaja
27. puuhka, puh eli untuva, hahtuva
28. pätsi, petsh eli uuni, hella
29. raamattu, muinaisvenäjän sanasta gramata eli kirjoitus, asiakirja, alun perin kreikasta.
30. remontti, remont eli korjaus, kunnostus
31. reuhka, treuh eli karvalakki
32. risti, muinaisvenäjän sanasta kristu, nykyvenäjässä krest eli risti, vaiva. Venäjälle saksan kielestä.
33. rokuli, progul eli poissaolo töistä
34. rotu, rod eli suku, syntyperä
35. rukkanen, rukavica eli rukkanen
36. rusakko, rusak eli ruskeanharmaa jänis
37. saapas, sapog
38. savotta, zavod eli tehdas, ruukki, saha
39. sepeli, sheben eli kivimurske
40. siisti, tshistij eli puhdas, siisti
41. tappara, topor eli kirves
42. tarina, starina eli vanhat ajat, vanhat tavat
43. tavara, tovar eli irtain omaisuus. Peräisin turkkilaiskielistä.
44. tolkku, tolk eli ajatus, järki
45. torakka, tarakan
46. toveri, tovarishtsh
47. turku eli tori, markkinapaikka, muinaisvenäjän sanasta turgu, venäjässä torg, lainautunut myös ruotsin kieleen
48. tuska, muinaisvenäjän sanasta tuska, venäjässä toska eli ikävä, kaiho, kaipuu
49. tuuma, tuumata, duma, dumat eli ajatus, ajatella
50. tyrmä, tjurma eli vankila
51. vaino, vojna eli sota
52. vapaus, vapaa, svoboda, svobodnij
53. vesseli, vesjolij eli iloinen, hilpeä
54. viesti, vest eli sanoma, tieto, uutinen
55. voro, vor eli ihana, lurjus
56. värttinä, vereteno

Slangisanoja

57. bonjata, ponjat eli tajuta, ymmärtää
58. hotsittaa, hotetsja eli haluta
59. kohmelo, pohmel eli krapula
60. lafka, lavka eli kauppa
61. mesta, mesto eli paikka
62. narikka, na rinke eli torilla, vaatemyyntitorilla
63. palttoo, palto eli pitkä takki
64. sapuska, zakuska eli alkupala
65. sontikka, zontik eli sateenvarjo, päivänvarjo
66. voda, voda eli vesi


Lähteet: Suomen sanojen alkuperä, etymologinen sanakirja, Gummerus 2000; Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY 2004.

Slangisanat: Wikipedia.

ANNE KAURANEN

-----

http://kirlah-kielet.blogspot.fi/2008/0 ... lleet.html
Mistä sanat ovat suomen kieleen tulleet

Vaikka nykyään vastustetaan kovasti uusia vieraskielisiä sanoja, on kielen historiassa aina lainattu sanoja naapurikansoilta. Jostainhan sanat on kieleen saatu. Jos ei kerran omassa kielessä ole ollut sanaa jollekin ilmiölle, on sitä ruvettu nimittämään samalla sanalla, millä naapurikansakin. Sana vain on muokkautunut omaan kieleen sopivaksi, joten ne näyttävät nykyään ihan erilaisilta kuin silloin kun ne on lainattu. Sitä paitsi sanan antajankin kieli on kehittynyt puolestaan johonkin toiseen suuntaan.

Suomen kielessä on tätä nykyä sanastoa monilta eri kausilta. Kielen ydinsanasto periytyy jo uralilaiselta (4000 e.Kr.) ja suomalaisugrilaiselta kaudelta. Arvellaan, että kantasamojedi erosi omaksi ryhmäkseen noihin aikoihin. Jotta sanaa voidaan pitää luotettavasti näin kaukaa periytyneenä, on sen esiinnyttävä nykyään sekä suomalais-ugrilaisissa kielissä että samojedikielissä, vähintään yhdessä kummankin haaran kielessä.

Tällaista ikivanhaa omaperäistä sanastoa ovat mm.
-luu, maksa, kieli, polvi, kynsi, pää, silmä, sydän; nainen, isä, emä, emo, vävy, miniä;
-joki, mätäs, mesi, kivi, pilvi, salama, sää; varis, pyy, joutsen, repo, säyne, siili, kala;
-elää, kuolla, syödä, juoda, niellä, nuolla, surra

On myös vanhoja indoeurooppalaisia lainoja, jotka ovat tulleet jo suomalaisugrilaiseen kantakieleen (n. 3000 e.Kr.)
Näitä ovat mm:
jyvä, porsas, varsa, vasa, mehiläinen, orpo, orja, marras, sata

Balttilaisessa lainakerrostumassa on ensimmäistä kertaa mm. mereen liittyviä sanoja. Balttilaisten lainojen arvellaan olevan ajalta n. 1500 e.Kr.
-heimo, morsian, sisar, tytär; hammas, kaula, reisi, napa;
-lahti, luhta, meri, virta; hirvi, halli, ankerias, lohi, metsä;
-heinä, herne, ohra, siemen, vako;
-harja, hirsi, seinä, aitta, tuhat

Suomen kieltä on joskus väitetty maailman vanhimmaksi kieleksi. Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Luulo perustunee ehkä siihen, että suomen kieli on säilyttänyt mm. monia vanhoja germaanilainoja (myös n. 1500 e.Kr.) äänneasultaan melkein sellaisinaan kuin ne ovat joskus kieleen tulleet. Suomea on joskus kutsuttukin kielitieteen pakastearkuksi.

Klassisia esimerkkejä:
Germaanien kantakielessä kuningaz tarkoitti hallitsijaa. Muinaisyläsaksassa ja anglosakseilla se oli vielä kuning, mistä tavuja pudottamalla ja äänteitä muuttamalla ovat syntyneet nykyiset engl. king ja ruotsin konung, nykyisin kung.

Samalla tavalla muinaisgermaanien druhtinaz on suomessa säilynyt melkein sellaisenaan. Ruotsin nykykieleen siitä kehittyi sana drottning, joka tarkoittaa kuningatarta. Raha on alun perin germaanien nahkaa tarkoittavasta sanasta skraha.

Kaupunki on myös säilynyt äänneasultaan vanhana. Muin. germ. kaup-angra tarkoitti kauppapaikkaa, siitä kehittyi muinaisruotsiin köping, köpunger. Monissa Ruotsin nykyisissä kaupungeissa on säilynyt köping-loppu muistona vanhasta kauppapaikasta.

Vaikka suomalaisilla oli oma sana emo, ottivat suomalaiset germaaneilta sanan äiti. Virolaisilla kuitenkin on vielä ema.
Muita germaaneilta lainattuja sanoja mm. hartia, maha, aisti, tauti; juusto, kana, nauta, lammas; aura, akana, kuhilas, tunkio, kylvää, vainio; kulta, kupari, rauta, tina.

Vanhat slaavilaiset lainat ovat tulleet suomeen vasta 800-1600 j.Kr, nuoremmat slaavilaiset ovat 1800-luvulta.
Vanhoja lainoja ovat mm. pakana, pappi, risti; kasukka, saapas, viitta, palttina, värttinä; lusikka, piirakka, naatti, papu; akkuna, pirtti; vapaa

Nuoria lainoja, jotka ovat melkein sellaisenaan venäjän nykykielessäkin: pohatta, pomo, porukka, rokuli, rosvo, sissi, toveri, voro;
kanava, kapakka, majakka, putka, tyrmä, vodka, balalaikka; kapusta, kasari, kiisseli, kolpakko, savotta.
Koni ja luuska ovat meillä hevosen haukkumanimiä, venäjän nykykielessä konilla tarkoitetaan uljasta ratsuhevosta, luuska on tavallinen työhevonen.

Kaikista lainasanoista 60% on ruotsalaisia. Tässä vain muutama esimerkki: apina, hattu, kakku, katu, leikki, laki, markka, tuoli, penkki, uuni, renki, synti, koulu, tunti.

Ei sovi unohtaa lappalaisiakaan lainasanoja. Niitäkin on koko joukko, melkein kaikki Lappiin ja lappalaiseen elämänmenoon liittyvät sanat:
-sivakka, suopunki, tokka, tunturi, vaara, vuono, aapa
-mursu, naali, pallas, piekana; ruska, kaamos, laavu, vuoka.

Lähteitä mm:
Häkkinen, K.: Mistä sanat tulevat? Suomalaista etymologiaa. Tietolipas 117. Suomalaisen kirjallisuuden Seura. Helsinki 1990.
Hakulinen, L.: Suomen kielen rakenne ja kehitys. Otava. Helsinki 1979.
Meri, Veijo: Sanojen synty. Gummerus. Jyväskylä 2004.
Avatar
Astalo
Raavas Tonkija
 
Viestit: 505
Liittynyt: 02 Loka 2012, 04:23
Paikkakunta: Rautjärvi

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Leijona » 05 Loka 2014, 20:23

Tämän mukaan taas mm. äiti on Germaaninen lainasana. Ei sen puoleen, eipä tuo Volgan mutka Suomalais-ugrilaisten kantakansan asuinpaikkanakaan taida enää mennä läpi :roll:
http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/u ... n-9f78.htm
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Avatar
Leijona
Kunniajäsen/Mestari/vuoden 2017 foorumilainen
 
Viestit: 8513
Liittynyt: 04 Helmi 2009, 23:01
Paikkakunta: Etelä-Karjala

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Schaza » 05 Loka 2014, 22:51

Melkoisen mielenkiintoinen aapinen oli tämä, ei malttanut olla lukematta toiseenkin kertaan. Tuli useampikin sana tutuksi. =)
"I reject your reality and substitute my own."

Pulinaa plooturahoista: http://www.hjsc.org/fin/plootu.html
Vanhin piippiraha: 20c 1999. :D
Avatar
Schaza
Raavas Tonkija
 
Viestit: 601
Liittynyt: 08 Marras 2008, 21:20
Paikkakunta: Heinola

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja jussi78 » 06 Loka 2014, 10:12

Mielenkiintoinen listaus tosiaan.Paljon tuli uutta.
Pari sanaa jäi mieleen:
Karkku:tarkoittaa myös tulusrautaa
Kaave:metsästäjien käyttämä linnun kuva houkuttimena,tehtiin ennen risuista
Näiden tarkoitusten historiaa en tiedä,enkä halua kiistellä sanojen alkuperistä vastoin parempaa tietoa.
Näissä muodoissa olen sanat itse kuullut käytössä ja eikös tälläkin foorumilla tulusrautakeskusteluissa ole karkku-sana vilahtanut?
jussi78
Innostunut Etsijä
 
Viestit: 76
Liittynyt: 01 Syys 2014, 22:31
Paikkakunta: Vantaa

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Astalo » 06 Loka 2014, 22:49

Juu.. Luulisi sen sanan olevan paljon tunnetumpi tulusrautana kuin halkopinon päätynä. Kaave sanastakin muistin, että 80-vuotias isänikin on käyttänyt samaa nimitystä oikeastaan vain erilaisista traktorin taakse kiinnitettävistä maatalouskoneista.
Monet listojen sanat saattavat olla käytössä vain pienen alueen murteissa. Esimerkiksi täältä kakkoisrajalta tuntuisi löytyvän hauskan kuuloisia nimityksiä. Patahanko on uhvatta, uunin savupelti on juska, ovihaka on ramppi ja niin edelleen.

Tuossa vielä vähän lisääkin joidenkin vanhojen sanojen ja sanontojen taustaa.

Porsaanreikä
Lain tai muun säädöksen aukko, jota käytetään erilaisten etujen hankkimiseen, esimerkiksi veronkiertoon. Sana tulee sikojen aitauksiin tehdyistä aukoista, joita tehtiin, jotta pienet porsaat pääsivät vapaammin juoksentelemaan; kielteisen merkityksen sana saa, kun uteliaat pikku porsaat keksivät kulkutien sieltäkin, mistä ei pitäisi.

Hauska
Hauska-sanan vanhempi merkitys on turha, tuhlaavainen ja nopeasti kuluva. Merkityksessä hupaisa sanaa on käytetty ensimmäisen kerran kirjallisesti vuonna 1702, mutta murteissa ja puhekielessä merkitys on voinut muuntua jo aiemmin.

Löyly
Siinä, missä löyly ymmärretään nykyään saunan kuumalle kiukaalle heitetystä vedestä nousevaksi höyryksi, tarkoitti se aiemmin ihmisen henkeä. Suomalais-ugrilaisten kielten yhteinen alkumuoto on ilmeisesti lewl merkityksessä henki, henkäys tai sielu.

Ajatella
Ajatella tarkoitti ennen muinoin metsästystä, esimerkiksi jänisjahtia tai muuta takaa-ajoa. Nykyään ajatella-verbillä tarkoitetaan käsitteiden ja mielteiden yhdistämistä tietoisesti.

Irstas
Nykyajan ihmiset käyttävät sanaa irstas elostelevasta ja sukupuolisesti paheellisesta tai siveettömästä henkilöstä. Suomen kirjakielen pohjan luonut Mikael Agricola kuitenkin käytti sanaa vapaudesta ja maallisista vaivoista irtautuneesta henkilöstä myönteisessä merkityksessä.

Hässäkkä
Naisen sukupuolielin.

Otava
Alkujaan sana on tarkoittanut lohiverkkoa.

Pohtia
Alkujaan tarkoittanut viljan puhdistamista eli akanoiden erottamista leipäviljasta. Sanan nykyinen merkitys on peruja Ruotsin mallista.

Kynä
Alkujaan tarkoittanut linnunsulan ruotoa.

Umpimähkä
Ennen tulitikun keksimistä kannatti hehkuvia hiiliä haudata uunin/nuotion tuhkaan. Sieltä ne sitten seuraavana aamuna löysi työntämällä kätensä umpimähkään, kyllä se hehkuva hiili ilmoitti itsestään. Hiilillä sai tulen uudelleen viritettyä.

Kainalo
Helpottaa jos osaa viroa. Kainalo on käenalainen, siis käden alainen.

Housut
Ennen oli kumpaakin jalkaa varten oma housunsa mitkä kiinnitettiin narulla vyöhön, siksi edelleen sanotaan housut, vaikka nyt onkin vain yksi vaatekappale, kun housut on ylhäältä ommeltu kiinni toisiinsa.

Saivarteleminen
Täin munien, saivarten, etsimistä hiuksista tai muista karvoituksista. Pikkutarkkaa puuhaa.

Malka
Turvekattoisten talojen kate saatiin pysymään paikallaan erilaisten riukujen ja seipäitten avulla. Ylimmäisenä oli malka, paksumpi puu, johon pienemmät riu'ut oli kiinnitetty, tai mistä ne riippuivat oksanhangastaan.

Peninkulma
Matka jonka päästä koiran, penin, ääni kuuluu. Noin 10 kilometriä.

Sutari
Ruotsin sana sot, noki, lausutaan suut, sotare oli noenpoistaja, eli nokisutari.

Takapajuinen
Reen jalasten varassa olevaa istuinosaa kannattelevia pystypuita yhdistävä pajusta kierretty joustava vitsas, takapaju oli takimmainen osa reessä, minkä päällä saattoi seistä. Takapajulla seisova tuli viimeisenä perille.

Tietää
Alkujaan merkinnyt tien tuntemista sekä mahdollisesti myös jälkien muodostaman uran seuraamasta.

Ymmärtää
Jonkin asian ympyröimistä ajatuksen voimalla, vertauskuvallinen käyttö.

Käsittää
Alkujaan konkreettista käsiinsä saamista tai tarttumista. Saada asiasta "käsitys".

Rusikoida
Neljä-kolmesataa vuotta sitten nyrkkiä on tarkoittanut sana rusikka, ja vaikka sana itse on pitkälti hävinnyt käytöstä, meillä on edelleen puhekielinen verbi rusikoida.

Sabotaasi
Ranskan teollisen vallankumouksen aikana työläiset käyttivät usein "sabot" nimellä tunnettuja puukenkiä. Tehdasduunarit jotka pelkäsivät työpaikkojensa menetystä koneille, heittivät kenkiään rattaiden väliin ja sabotaasi-nimitys sai alkunsa.

Korvata
Johdos sanasta "korva", joka voi murteissa merkitä mm. vierusta, reunaa tai sivulle asetettua tukipuuta. Häkkisen mukaan kantasanan vanha merkitys "vierus" heijastuu muun muassa korvata-johdoksen 1800-luvulta tunnetuista merkityksistä "asettaa rinnakkain, vertailla". Häkkinen toteaa myös,että Suomen kirjakielessä "korvata" on hyvittämisen merkityksessä mainittu ensi kertaa vuoden 1777 almanakassa.


- Lähteet: Kirsti Aapala, Kotimaisten kielten keskus, Mistä sanat tulevat: suomalaista etymologiaa / Kaisa Häkkinen. - 3. p. - Helsinki, 2006, http://www.kysy.fi


Kuulin myös itse joskus muutamia vuosia sitten, kun Sarka maatalousmuseon oppaalla oli ihan erilainen selitys korvata verbille:
Hevoset olivat kalliita eläimiä muinaisessa suomessa, joten kyntöauraa vedettiin useimmiten kahdella härällä joiden niskojen päälle oli sidottu sopivan muotoiseksi veistetty poikittainen puu. Jos auran kiinnityspiste olisi ollut suoraan sen puuosan puolivälissä, niin vahvempi härkä olisi mennyt herkästi edelle ja auran jälki olisi kääntynyt vinoon. Sen takia kiinnityskohtaa siirrettiin aina lähemmäksi vahvemman härän korvia, jotta myös heikommalla riittäisi puhtia vetämiseen. Rasitus siis tavallaan hyvitettiin heikommalle osapuolelle, mistä termi korvaaminen.

***

Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Aukeilla kasvanut mansikka osoitti kaskeajan alueen, metsässä kasvanut mustikka yhteisen alueen (jonka kaskeamisesta oli kulunut aikaa)

Karhunpalvelus
Karhunpalvelus on toisen hyvää tarkoittavaa auttamista joka kuitenkin jotain muuta kautta tai muusta syystä kääntyy autettavaa vastaan. Eli autettava on avun jälkeen samanlaisessa tai pahemmassa pinteessä kuin ennen apua.
Sana juontaa juurensa vanhasta eläinsadusta, jossa karhu halusi auttaa nukkuvaa miestä tappamalla kärpäsen hänen otsaltaan. Karhu kuitenkin tuli lyöneeksi niin kovaa että mies sai surmansa.

Surman suuhun
Surma oli hirvittävä peto, ruummiillistunut väkivaltainen kuolema, joka vartioi tuonelan portteja. Se on yleensä kuvattu käärmeenhäntäisenä koirana, jonka katse saattoi kivettää. Surman suuhun päätyneet siis päättivät päivänsä Surman puremaan.

Viekää tuhkatkin pesästä
Sanonta tulee 1600-luvulta, kun talonpoikien piti kerätä kruunulle tuhkaa ruudin valmistukseen salpietariveron vuoksi.

Yrittänyttä ei laiteta
1500-luvulla "laittaa" on tarkoittanut moittimista.

Aina on oksan ottajia, kun on kuusen kaatajia
Aina riittää niitä, jotka pyrkivät hyötymään, kun joku toinen on ensin tehnyt varsinaisen työn.

Hippulat vinkumaan
Ääni mikä syntyy polkupyörän uusien renkaiden "hippuloiden" huminasta.

Nyt tuli tupenrapinat
Äänestä joka syntyy kun puukon vetää tuohitupesta.

Täynnä kuin Turusen pyssy
Kyseinen Turunen oli pirkkalaisen ryöstöretkueen mukana "verottamassa" Karjalan alueella, ja oli tunkenut pitkäpiippuisen ja ilmeisesti aika suurikaliiperisen suustaladattavan pyssynsä piipun täyteen kolikoita.

Helvetin kuustoista
ventissä yms. korttipeleissä pyritään saamaan silmäluku 21, tai lähelle sitä. 16 on siitä harmillinen silmäluku, ettei oikein tiedä, pitäisikö ottaa vielä kortti vai ei. Jos et ota, jollakin on isompi silmäluku, jos otat kortin, menet yli 21:n ja häviät. Siitä sanonta "helvetin kuustoista", sjutton också!

Tulee vettä kuin Esterin perseestä
Saimaalla oli vuosisadan vaihteessa Esteri niminen siipiratasalus vetämässä tukkilauttoja ja sanonta tulee suoraan siitä. Lähteeksi on väitetty välillä myös Esteri-nimisiä palokuntapumppuja, mutta niitä valmistava firma on perustettu vasta 1968 ja itse sanonta on paljon vanhempi.
Avatar
Astalo
Raavas Tonkija
 
Viestit: 505
Liittynyt: 02 Loka 2012, 04:23
Paikkakunta: Rautjärvi

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Aatami » 06 Loka 2014, 23:54

"Tulee vettä kuin Esterin perseestä
Saimaalla oli vuosisadan vaihteessa Esteri niminen siipiratasalus vetämässä tukkilauttoja ja sanonta tulee suoraan siitä. Lähteeksi on väitetty välillä myös Esteri-nimisiä palokuntapumppuja, mutta niitä valmistava firma on perustettu vasta 1968 ja itse sanonta on paljon vanhempi."

Aina sitä oppii, oon ennen ollut pumpputeorian puolella :)
Aatami
 

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja raiban » 07 Loka 2014, 22:27

Oli kyllä mahtavaa faktaa....aikamoinen HÄSSÄKKÄ :D
Vanhimmat kolikot:Saksalainen Penning v.1075,Kuningas Stephen v.1135.Dirhem v.754
Viikinkiaikainen hevosenkenkäsolki,kupurasolki,rannerengas ja ketjunkantaja ym.Ruotsalainen tippa.
Ja kaikki vasta alussa...........Minelab X-Terra 705 GoldPack
Avatar
raiban
Kunniajäsen
 
Viestit: 3845
Liittynyt: 26 Joulu 2009, 16:20
Paikkakunta: Espoo

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja tarhuri » 21 Touko 2015, 18:22

Noi nimet on muutenkin jännä ilmiö, eikä varmaan loppuun kaluttu luu. Meillä tässä eteläisellä rannikolla pintapuolinen tarkastelu paikannimistä antaa vaikutelman, että paikkojen nimet ovat alkujaan ruotsinkielisiä, joita sitten on muutettu osittain suomenkielisiksi. Mutta työläämpi tarkastelu osoittaa, että paikoilla on myös ollut aivan suomenkieliset alkuperäiset nimet, jotka on käännetty/väännetty ruotsiksi. Eli yleinen käsitys siitä, että rannikko oli suurinpiirtei tyhjä asukkaista, kun ruotsalaiset siirtolaiset tänne saapuivat keskiajalla, on osoittautumassa vääräksi. Kuitenkin niin, että keskiajan lopulla koko eteläinen rannikko oli täysin ruotsalaistunut. En tiedä minne suomalaiset on siirretty vai, onko vain sotkettu suohon :evil: mutta suomalainen asutus alkaa säännönmukaisesti muutaman kymmenen kilometrin päässä sisämaassa. Ainoastaan paikannimet, kun ne on purettu alkuperäiseen kieliasuunsa paljastavat tilanteen. Pohjanlahdella näyttäisi olevan sama tilanne mutta sieltä kai väki siirrettiin Ruotsiin "metsäsuomalaisiksi". Itse asiassa kok maakunnan nimikin juontuu vasta tältä ajalta -> Nyland eli Uusimaa (New York = Uusi York). Aikaisempi historia on siis pyyhkäisty pois tällä tempulla (mutta ei ihan... :mrgreen: )
Avatar
tarhuri
Raavas Tonkija
 
Viestit: 971
Liittynyt: 05 Syys 2013, 20:38
Paikkakunta: kirkkonummi

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja eniq1on » 19 Huhti 2018, 12:06

Sanojen ja paikkojen nimien hämmästelyä.

Ange, Anges tai Anger sanat esiintyy toisinaan eri paikoissa. On salmia, jokia, niemiä ja taloja yhdistettynä eri muodossa tuohon Ange alkuun.
Suoraan Ruotsista tuo on:
ilmoittaa, esittää, ilmiantaa, merkitä, määrätä.
Mistä tuo voisi juontaa juurensa?

Lisäksi miksi Kirkkokangas, Kirkkolahti, Kirkkosaari jne. esiintyy niin paljon? Eiväthän ne kirkkoja ole kaikki sisältäneet. Onko kirkko ollut aiemmin synonyymi sanalle pyhä, jolloin nuo ovat olleet pyhiä alueita vai mistä olisi kyse?
.:MD-6250 & NEL Hunter:.
Vanhimmat löydöt:
1719 1 Öre, Ulrika Eleanor
1764 2 Öre, Adolf Fredrik

Jyväskylän seudulta kelpaa etsintoverit, pistä viestiä!
eniq1on
 
Viestit: 11
Liittynyt: 30 Huhti 2008, 11:35
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Leijona » 19 Huhti 2018, 19:30

Kirkko-alkuiset sanat voisivat tarkoittaa sitä, että ovat olleet kirkon omistuksessa, kuten papin omistamissa lukee usein Papinsuo, Papinmäki ym. ja ovat todistettavissa olleet papin omistuksessa.
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Avatar
Leijona
Kunniajäsen/Mestari/vuoden 2017 foorumilainen
 
Viestit: 8513
Liittynyt: 04 Helmi 2009, 23:01
Paikkakunta: Etelä-Karjala

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Rautahattu » 19 Huhti 2018, 20:43

eniq1on kirjoitti:Sanojen ja paikkojen nimien hämmästelyä.

Ange, Anges tai Anger sanat esiintyy toisinaan eri paikoissa. On salmia, jokia, niemiä ja taloja yhdistettynä eri muodossa tuohon Ange alkuun.
Suoraan Ruotsista tuo on:
ilmoittaa, esittää, ilmiantaa, merkitä, määrätä.
Mistä tuo voisi juontaa juurensa?

Lisäksi miksi Kirkkokangas, Kirkkolahti, Kirkkosaari jne. esiintyy niin paljon? Eiväthän ne kirkkoja ole kaikki sisältäneet. Onko kirkko ollut aiemmin synonyymi sanalle pyhä, jolloin nuo ovat olleet pyhiä alueita vai mistä olisi kyse?


Tästäpä selvisi sitten paikallisen Angesselkä- nimen tausta.
SME
GM
At Pro
Rautahattu
Metallinetsijä
 
Viestit: 200
Liittynyt: 19 Helmi 2017, 00:07
Paikkakunta: Hämeen ja Savon rajalla

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Timo81 » 11 Touko 2018, 20:55

Kirkko-alkuiset paikannimet tulevat usein myös siitä kun ennen kuljettiin kyliltä kirkkoon aina tiettyjä reittejä pitkin, kaikkihan kävivät ennen kirkossa ja se oli monesti viikon ainoa kohokohta. Matka on saattanut sisältää esim vesistöjen ylityksiä ja jostain poukamasta on sitten hypätty kirkkoveneeseen ja paikastahan on tullut kansan suussa "kirkkoniemi" tai "kirkkolahti" jne.
Garrett at pro
Garrett pro-pointer
Timo81
 
Viestit: 37
Liittynyt: 10 Helmi 2015, 15:32
Paikkakunta: ikaalinen

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja eniq1on » 14 Touko 2018, 12:41

Timo81 kirjoitti:Kirkko-alkuiset paikannimet tulevat usein myös siitä kun ennen kuljettiin kyliltä kirkkoon aina tiettyjä reittejä pitkin, kaikkihan kävivät ennen kirkossa ja se oli monesti viikon ainoa kohokohta. Matka on saattanut sisältää esim vesistöjen ylityksiä ja jostain poukamasta on sitten hypätty kirkkoveneeseen ja paikastahan on tullut kansan suussa "kirkkoniemi" tai "kirkkolahti" jne.


Totta tuokin. Mutta haluan tuoda esille että kun mennään pienellä mutulla arvioiden 1500-luvulle niin ei siellä kirkossa aina viikottain käyty. Olen kuullut ja tainnut lukeakkin että kerta vuoteen oli ihan normaalia tasoa ja joskus jopa vuosia väliä täällä syvemmällä Suomessa. Jos matkaa kirkkoon on kymmeniä kilometrejä niin ei sitä aina pirtistä jaksa lähteä.
.:MD-6250 & NEL Hunter:.
Vanhimmat löydöt:
1719 1 Öre, Ulrika Eleanor
1764 2 Öre, Adolf Fredrik

Jyväskylän seudulta kelpaa etsintoverit, pistä viestiä!
eniq1on
 
Viestit: 11
Liittynyt: 30 Huhti 2008, 11:35
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Timo81 » 15 Touko 2018, 00:51

No juu, eihän sitä aina jaksa pirtiltä☺. En tiedä miten 1500-luvulla noin yleisesti on sanaa käyty kuulemassa, mutta ainakin 1600-luvulta lähtien kirkkokurihan on ollut varsin ankara ja rangaistukset kirkossa käymisen laiminlyönneistä kovia, joten väittäisin että sieltä pirtiltä on pääsääntöisesti lähdetty hieman pidemmänkin matkan perästä, toki varmasti poikkeuksiakin on ollut.
Mutta asiahan oli kirkko-nimisten paikkojen alkuperästä, ei varmastikaan kaikki kirkko sanan sisältävät paikat ole peruja luterilaisen kirkon olemassaolosta, siitä olen samaa mieltä. Sanaa kirkko ei esim raamatussa esiinny vaan siellä puhutaan seurakunnasta, joten herran huonetta on alettu kutsua kirkoksi ihmisen toimesta, ei raamatun ilmoituksen mukaan. Voi hyvinkin olla että kirkko sana on alunperin merkinnyt jotain pakanallista uhraus- tai rituaalipaikkaa, sille on annettu vaan uusi korvaava merkitys kun ihmisiä on alettu käännyttämään kristinuskoon. Onhan myös monet alunperin pakanalliset juhlat korvattu kirkollisilla pyhillä täyttämään pakanajuhlien jättämän aukon.
Garrett at pro
Garrett pro-pointer
Timo81
 
Viestit: 37
Liittynyt: 10 Helmi 2015, 15:32
Paikkakunta: ikaalinen

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja tarhuri » 15 Touko 2018, 10:23

Olen valmis allekirjoittamaan edellisen lausunnon. Kemiössäkin on ns. kirkonkivet muinaisen virran rannalla. Ilmiselvästi pyhäpaikka, laitan kuvan kunhan löydän sen.
Avatar
tarhuri
Raavas Tonkija
 
Viestit: 971
Liittynyt: 05 Syys 2013, 20:38
Paikkakunta: kirkkonummi

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja eniq1on » 16 Touko 2018, 22:48

Sellainen 10 sekunnin ajattelu ja googlaus toikin vähän vastausta kirkko sanaan mutta ei kuitenkaan.
Tosiaan taitaa meille tulla Kyrka sanasta ja tässäpä sen alkuja.

Etymology
From Old Swedish kyrkia, kirkia, from Old Norse kirkja, from Old English cirice, from Late Proto-Germanic *kirikǭ, from Byzantine Greek κυριακόν (kuriakón) (δόμα) ‘Lord's (house)’, from Ancient Greek κύριος (kúrios, “lord”).

Saattaapi se olla mahdollista että se on ihan kristinuskon vuoksi meille kulkeutunut tuo Kirkko ja sen alkuperäinen tarkoitus sanana Herra (Lord) on ollut jo kadonnut tuolloin kuten ei meilläkään tuosta ollut tietoa, mutta mistäpä näistä tietää. :|
.:MD-6250 & NEL Hunter:.
Vanhimmat löydöt:
1719 1 Öre, Ulrika Eleanor
1764 2 Öre, Adolf Fredrik

Jyväskylän seudulta kelpaa etsintoverit, pistä viestiä!
eniq1on
 
Viestit: 11
Liittynyt: 30 Huhti 2008, 11:35
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Suomalaiset wanhat nimet

ViestiKirjoittaja Timo81 » 16 Touko 2018, 23:44

Tässä vielä hieman pidemmälle menevää pohdintaa:

Växjön tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf Danell käsittele kirkko sanaa teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö 1966 avoimen rehellisellä tavalla.

Tuskin missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäselvyys kuin tässä. Se koskee jo sanan alkuperää. Tavallinen käsitys on nykyään, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Herran (oma). Tätä etymologista selitystä asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä mahdollisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Romaanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mahdollista, että kreikan “kyriakon” olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kielellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”.
Garrett at pro
Garrett pro-pointer
Timo81
 
Viestit: 37
Liittynyt: 10 Helmi 2015, 15:32
Paikkakunta: ikaalinen


Paluu Perimätieto & Aarretarinat / Treasure Tales

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa