Ensimmäinen signaali tuli jo noin minuutin päästä aloituksesta. Ilmaisimen mittari näytti lukemaa 42 eli kuparia mahdollisesti. Ei auttanut muu kuin alkaa kaivaa kuoppaa hiekkapohjaan. Viiden sentin hiekkakerros pois ja pyyhkäisy: mittari näytti nyt lukemaa -6, jota vähän jäin ihmettelemään. Se tietäisi sitä, että rautaa on. Lapiota käyttänyt ystäväni sai kosketuksen esineeseen noin 35 sentin syvyydestä. Ja mitä sieltä paljastuikaan: noin 40 cm x 40 cm ”plootu”, joka näytti devalvoidun useaan otteeseen!
. Se on noin 5 mm paksusta materiaalista ja siitä on polttopillillä leikattu pois pyöreitä, noin 6 cm halkaisijaltaan, kiekkoja. Ihmetystä herättää todella paljon se, että mistä tämä ”plootu” on peräisin ja miten se on sinne pohjaan joutunut ja miksi siitä on leikattu pois niitä kiekkoja!? Lähimaillakaan ei pitäisi olla mitään tällaista ”teollisuutta”.
Kolmen metrin päässä äskeisestä paikasta tuli signaali ja ilmaisimen mittari näytti lukemaa 24. Tuolla lukemilla on yleensä lapio joutunut puhkomaan maata ja niinpä nytkin: tuloksena vajaan kymmenen sentin syvyydestä ”Kipparin”-korkki. Ai niin, nämä lukemat 21, 24, 27 ovat monesti (olutpullon) korkkeja. Täytyypä muistaa…
No pikkuisen sivummalle toiseen kohtaan, jossa oli jäätä viitisen senttiä hiekan päällä. Mittariin tuli lukema 45. Siis kuparia on! Aikailematta siitä jää pois ja uudelleen pyyhkäisy: lukema muuttuikin -9 eli raudaksi taitaa kuparinen kolikko sittenkin muuttua… Noin 20 cm syvyydestä nousi sitten naula, joka ei ole edes sepän takoma vaan tehdastekoinen, joskaan ei mikään uusi.
Puolentoista metrin päästä edellisestä tuli taas voimakas signaali ja lukema 45. Josko sieltä nyt nousisi kuparia? Jää pois hiekan päältä ja taas lukema muuttui -9 ja löytö noin 20 cm:stä oli oikein kunnon pultti. Oliko tämä sitten se ns. ”kuningaspultti”
.Siirtyminen parinkymmenen metrin päähän edellisestä paikasta ja viiden sentin jään läpi mittariin lukema 18. Perinteiseen tyyliin jäät pois ja uusi pyyhkäisy: lukemaksi edelleen 18 ja toive kultasormuksesta heräsi. Kuopasta noin kymmenestä sentistä löytyi Sandels-pullon korkki…
Hieman alkoi jo hämärä hiipiä maille yhdeksän aikoihin, joten ”rantauduimme”. Tulimme siihen tulokseen että ”aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta”. Hauskaa oli joka tapauksessa. Samaan paikkaan menemme piippailemaan, kunhan ovat jäät vähemmäksi sulaneet. Kuvat otin kotona esineiden puhdistelun jälkeen.