aarremaanalla.com

Tervehdys!

Olen päässyt aloittamaan myös uuden kauden ja parilla tutulla paikkaa rannalla ja puistossa käynyt opettelemassa AT Pro:n pörinöitä. Eli nämä siis jäänyt aikaisemmin Ace 250 jäljiltä tonkimatta. Parhaina oman löydösmittapuun mukaan pieni hopearinkula ja erikoinen hopeinen kalvosinnappi. Suuresti arvostan myös viime kaudelta puuttumaan jäänyttä 10 markan kolikkoa joka on siis muuten 10 pennisen näköinen.

Kaikki löydöt ilman roskapussia (ja isoa avainnippua lukuunottamatta):


Kalvosinnapin leimarivi oli yllätys:


"parhaat"


Aika opetteleminen tuossa AT Pro:ssa että pääsee sinuiksi. Ja kunnollinen Scooppikin tuli talven aikana ostettua eli tästä taas mukava jatkaa

Scooppi on kiva kaveri kunhan nuo rannat sulaa ja kuivuu. Hyvät löydöt. Siitä on hyvä jatkaa

Pentti Sarpanevan kalvosinnappi.

Astalo oli nopeampi
Turun Hopea, malli Revinnäis

Kolmisen tuntia tuli siivoiltua tanssipaikan parkkialuetta jonka käynyt jo useamman kerran Acen kanssa huitomassa. Paljon Alkon korkkeja, sekalaista kolikkoseurakuntaa ja olinkin aika turhautunut jo paikkaan. Vielä muutaman signaalin ajattelin ruuvata ylös ennen pois lähtöä ja sieltä vaan se ensimmäinen 35 prosenttinen tuli ylös antamaan potkua seuraavalle sessiolle

Oishan tuossa hoppee onnittelun paikka

Tätä uutta kautta varten hankittu vesitiivis etsin, scooppi ja kahluuhousut + erittäin lämmin sää houkutteli meikäläisen ensimmäistä kertaa kahlailemaan veteen. Koska ei ollut mitään käsitystä veteen menosta eikä kauhomisesta, valitsin pienen syrjäisen uimarannan jossa voin harjoitella rauhassa vesipiippailun saloja. Ei ollut ensikertalaiselle mitään helppoa ollenkaan, toisesta kohtaa ranta oli kivikova ja toisesta pohja oli kuin mukulakivikatu. Munaskuita myöden kun peloissani lätäkköön hiippailin, löytyi sopivaa scooppailtavaa pohjaa. Aluksi todella vaikea saada piipit ylös ja monen monta tyhjää kauhaa tuli kaiveltua kun kelaa ei näy eikä oikein osaa hahmottaa kelan paikkaa pohjassa. Pelkästään scoopin työntäminen pohjamateriaaliin oli haastavaa

Viitisen tuntia tuli opeteltua ja lopulta muutamien korkkien jälkeen ensimmäiset kolikot oli scoopissa. Todella palkitseva ja hyvä fiilis poimia vanha markka pohjakivien seasta. Sitten kun aloin hahmottaa scoopin asennon pohjassa suhteessa kelaan, vesipiippailu oli entistä palkitsevampaa. Roskan määrä on huomattavasti pienempi kuin maalla ja joka ikinen signaali tuo sellaisen vau-fiiliksen Eli lähes viisi tuntia kesti tämä ensimmäinen harjoittelu ja hieman puoliväkinäisesti lähdin pakon sanelemana lopulta pois

Mitään ihmeellisyyksiä tämä ensimmäinen erä ei löytöjen puolesta tuonut, mutta kokemuspisteitä kuitenkin. Kahtena ensimmäisenä kauten hopeamarkat on loistanut poissaolollaan, mutta nyt löytyi toinen heti edellisen reissun perään, vuosi 1966. Rihkamasormuksessa on höpinää sisäpuolella mutta siitä ei saa selvää Ja nuo 30-luvun markat on vaan niin kauniita. Lusikka meni tiskikoneeseen ja sitämyöden käyttöön.

Yllättävän paljonhan tuossa kolikoita on...

Muutama reissu takana, tutulla uimarannan laajalla nurmialueella sekä metsäkaistaleella samoilua. Ei merkittäviä löydöksiä, kolikoita riittää maanalla aina vaan. Vanhimmat kolikot metsäkaistaleelta Hämeen Härkätien ja järven välistä. Jätskirahat kuitenkin kaiveltu ja kauniita vanhoja pennosia jotka kuvissa kyllästetty öljyllä. Sormustin oli hauska löytö, sekin metsäkaistaleelta. Korvakoru ja sormus rihkamaa, rinkula ehkä joskus kullattu, painava ja "laadukkaan" oloinen noin muuten. Yksi Kiiltävä ulkoasu antoi ensin säväreitä selwästä, mutta pettymyksenä heti perään tarkentui ruotsinkruunuksi 1979 Nuo 70- ja 80-luvun markat menee kyllä nopeasti hirveään kuntoon..

Heikonlaisesti taas ehtinyt harrastelemaan mutta tänään kolme tuntia pienellä uimarannalla, kahlailemassa ja rantanurmella. Ei merkittäviä löytöjä, pikkiriikkinen 925-rinkula parhaimpana. 5 mk vuodelta 1950 lämmitti mieltä myös. Isompi rinkula rihkamaa ja lehtikoru ei taida olla edes lehtikultaa