aarremaanalla.com

Pieni, yhdellä miehellä harventunut Turun seudun piippariryhmämme kävi jälleen tonkimassa peltoa, tällä kertaa naapurikunnan Kaarinan puolella. Noilla main aikoinaan jyllännyt Suomen sota sytytti ainakin allekirjoittaneen mielessä pienen toivon kipinän runsaista löydöistä - mitä nyt taistelutantereelta voisi löytyäkään..

Ajoimme tuttuun tapaan kohtauspaikalta yhtenä karavaanina pellon laidalle, ja aloimme tositoimiin. Tienoota jo entuudestaan tunteva Lake esitteli hieman paikkoja, ja sitten olimmekin jo kesannoivalla pellolla yhtenä rintamana vispaamassa.

Pitkän aikaa maasta nousi harvakseltaan vain rautaromua. Pullonkorkkeja löytyi sen seitsemää sorttia. Sitten, pienen pellon toisessa päässä, saavuimme löytörikkaalle alueelle.

Ensin Lake kaivoi maasta esiin peukalonpään kokoisen musketinkuulan. Hetken sitä ihasteltuamme hajaannuimme jokainen löytökohdan ympärille kokeilemaan, josko samoilta tienoilta löytyisi muutakin ihmeteltävää. Piakkoin sain hyvän signaalin, TID 75-80 tienoila, eli siellä kuparikolikon hujakoilla. Kuopasta nousi esiin aivan millin paksuinen, ehkäpä 30 mm halkaisijaltaan oleva kolikontapainen. Minkäänlaisia kuvioita tuosta lätystä emme erottaneet, mutta arvailimme kyseessä olevan ohut skillinki.

Paria pullonkorkkia, naulaa, mutteria ja hylsyä myöhemmin Lakella kävi taas mäihä, ja pellosta nousi melko lyhyessä ajassa pari kolikkoa lisää. Pikaisella vilkaisulla ensimmäinen oli 1800-lukulainen penni ja toinen sitten vanhempi, ehkäpä ruotsalainen myntti.

Ja siinäpä olivat olennaisimmat löytömme. Selvästikään Suomen sodan taisteluja ei oltu käyty tällä pellolla, vaan jossakin muualla lähitienoilla. Kokeilimme vielä lopuksi piipparoida läpi vanhalta pihapiiriltä vaikuttavaa aluetta, mutta sieltäkään emme saaneet niin hyviä signaaleja, että lapiolle olisi tullut töitä.

Kotona vähän vaisua etsintätulosta laihensi vielä entisestään se, että kolikontapainen löytöni olikin vain tylsä pala metallia, jossa ei ikinä mitään kuviointeja tainnut ollakaan. Laken musketinkuulasta tuskin muoto ja massa häviävät mihinkään pesussa, ja kolikotkin olivat varmaa tavaraa. Näistä olisikin kiva nähdä kuvat..

Vaikka sotakenttien löydöt jäivätkin vielä maahan odottamaan seuraavaa kertaa, oli mielestäni reissu muutoin mukava ja antoisa. Maita ja mantuja on paljon hauskempaa komppailla porukalla. Siinä tärkeimmän toiminnan sivussa tulee turistua ummet ja lammet asioista, vertailtua etsimien lukemia ja ominaisuuksia, jne.. Odottelen jo seuraavaa kertaa innolla!

PS. Alumiininen Fiskarsin lapio ei sovellu peltokäyttöön. Polkaisin sellaisen tällä reissulla halki..

Hannu kirjoitti:Ensin Lake kaivoi maasta esiin peukalonpään kokoisen musketinkuulan. Hetken sitä ihasteltuamme hajaannuimme jokainen löytökohdan ympärille kokeilemaan, josko samoilta tienoilta löytyisi muutakin ihmeteltävää.

Itse kaivoin toissapäivänä eräästä pellonreunasta Ikaalisissa musketinkuulan, jossa erottuu selviä hampaanjälkiä . Miksiköhän noita on pureksittu?

Aquila kirjoitti:Itse kaivoin toissapäivänä eräästä pellonreunasta Ikaalisissa musketinkuulan, jossa erottuu selviä hampaanjälkiä . Miksiköhän noita on pureksittu?

Tarinan mukaan sotilaat pureksivat kuulia hieman kasaan, jotteivat ne vierisi vahingossa musketin piipusta ulos. Muita selityksiä on sitten mm. halu tehdä pahempaa vahinkoa aiheuttavia luoteja (dum dum), tai käyttö operaatiossa puukapulan korvikkeena..

Itse olisin valmis uskomaan ensimmäistä vaihtoehtoa, joka kuulostaa oikeasti siltä että se olisi voinut säästää sotilaan hengen. Muut ovat enemmän tai vähemmän diiba-daabaa. Mutta laajempi ilmiö on kyseessä, kun siitä on tullut sanonta "biting the bullet".

Voisin joku kerta lähteä mukaan tällaiselle yhteiselle reissulle. Saisin varmaan vinkkejä ja vihjeitä kokeneemmilta etsijöiltä. Syksyllä esimerkiksi jos menette, niin voisin lähteä mukaan. Jos se vaan kaikille sopii.

Kävin muuten itsekin Kaarinan suunnalla piippailemassa. Oltiin kyläilemässä ja pitihän sitä pellon reunalla piipahtaa. Sain luvan käväistä siinä pellon reunamilla ja aika hauskasti kävi, kun heti alkuun kilautti kolikkoa. En ehtinyt kuin laskea piipparin kohti peltoa ja johan kilahti. Oli jopa melko pinnassa, ekalla lapiollisella tuli ylös. Nyt olen kyseistä kolikkoa kovasti tutkaillut ja tullut siihen tulokseen,että se on kopeekka. K ja O kirjaimet siitä erottuu, oikeastaan ei paljon muuta. Ei vuosilukuakaan.
Löytyi myös samanlainen peukalonpään kokoinen musketinkuula, nappi ja sitten hylsy. Kovin iso hylsy se on , halkaisija 2 cm. Siinä erottuu kirjaimer VRT ja alareunassa A ,mahdollisesti I, U, O ja P tai R. Meikäläisellä ei ainakaan mitään käsitystä mikä vois olla.
Täytyykin laittaa kuvia näistä tänne.