aarremaanalla.com

Mikäli suojelualue tulee niin viljely käyttöön ei vaikuta millään tavalla, ainostaan jos kyntösyvyyttä syvemmälle aletaan kaivaan esim salaojia pitää arkeologi varmaakin olla paikalla. Mikäli joskus hamassa tulevaisuudessa museovirastolla on rahaa/aikaa/mielenkiintoa järjestään alueelle kaivauksia, niin niistä aiheutunneista viljely menetyksistä maksetaan korvaus.

Itse löysin muutaman kiinnostavan esineen pellosta, aikakausilta: ei mitään tietoa - 1800-luku. Kaksi vuorokautta meni kuvien ym. tietojen lähettämisestä kun mv:ltä tuli kielto pellon piipparointiin. Perusteluna mahdollinen kiinteä muinaisjäännös. Ja kielto voimassa kunnes löydöt on tutkittu ja päätetty onko uusi muinaisjäännös vai ei. Normaali pellon käyttö: kyntäminen yms. on sallittua.
Kuinka ollakaan, maanomistaja meinaa rakentaa maatalousrakennuksen kyseiseen hotspottiin. Mv:n ainut vaade oli, että pitää ajoissa ilmoittaa mv:lle/museolle rakentamisen aloittamisesta niin ehtivät tehdä kaivaukset alueella.
Kun kyseessä on yksityinen rakentaminen, maksaa valtio kaivausten kustannukset. Ja sen verran vielä museolta kertoivat, että kaivauksille otetaan kaikki vapaaehtoiset mukaan, eli ainakin siinä vaiheessa pääsee taas kaivelemaan...

Museoviraston arkeologian osaston emeritus johtajan mukaan Suomessa ei ole koskaan laitettu yhtään viljeltävää peltoa käyttökieltoon

muinaisjäännösten löytöjen takia.

Tervehdys kaikille! Olen seurannut tätä mielenkiintoista foorumia jo toista vuotta lähes päivittäin ja nyt tuli hommattua halpis mallin piippari näin aluksi. Vääntäkääs aloittelijalle nyt rautalangasta että, Tarvitsenko luvat: 1) yleiselle uimarannalle. 2) Luonnon venesatamiin (yleisessä käytössä). 3)Kaupungin omistamille pelto/maa-alueille. Mikä lautakunta tai viranomainen myöntää lupia? 4) Mistä virastosta saan selvitettyä maa-alueen omistajan/maksaako se?

emppa kirjoitti:Tarvitsenko luvat: 1) yleiselle uimarannalle. 2) Luonnon venesatamiin (yleisessä käytössä). 3)Kaupungin omistamille pelto/maa-alueille. Mikä lautakunta tai viranomainen myöntää lupia? 4) Mistä virastosta saan selvitettyä maa-alueen omistajan/maksaako se?

1) et.
2) et.
3) en osaa sanoa, riippuu käyttötarkoituksesta.
4) Maanmittauslaitokselta, verottajalta. En tiedä maksaako.

3)Kaupungin omistamille pelto/maa-alueille. Mikä lautakunta tai viranomainen myöntää lupia?

ite kyselin puisto-osaston päällikköpuutarhurilta, kaupungin nettisivuilla tuo oli nimetty teknisentoimen vastuuhenkilöksi. Vastasi viher-puisto-venepaikkojen yms yms kaikkien julkisten maa-alueiden ylläpidosta.

pee tee kirjoitti:

3)Kaupungin omistamille pelto/maa-alueille. Mikä lautakunta tai viranomainen myöntää lupia?

ite kyselin puisto-osaston päällikköpuutarhurilta, kaupungin nettisivuilla tuo oli nimetty teknisentoimen vastuuhenkilöksi. Vastasi viher-puisto-venepaikkojen yms yms kaikkien julkisten maa-alueiden ylläpidosta.

Tarvitsiko sen kummemmin perustella toimintaa? Itse kysyin seurakunnan niittyalueelle luvan kirkkoherralta ja irtosi helposti.. Piti vain luvata esitellä löydöksiä

Monella isännällä on väärä käsitys löytöjen omistusoikeudesta. Esineet jotka eivät selvästi ole henkilön suvun omaisuutta kuuluu joko museolle tahi löytötavarakäsittelyn jälkeen löytäjälle. Luvansaantia moinen selvittäminen ei helpota.Suututtaa joskus kun isännän porukka seisoo käsi ojossa kun toinen hikipäässä kaivelee.

kollikko kirjoitti:Monella isännällä on väärä käsitys löytöjen omistusoikeudesta. Esineet jotka eivät selvästi ole henkilön suvun omaisuutta kuuluu joko museolle tahi löytötavarakäsittelyn jälkeen löytäjälle. Luvansaantia moinen selvittäminen ei helpota.Suututtaa joskus kun isännän porukka seisoo käsi ojossa kun toinen hikipäässä kaivelee.

Ei ole onneksi tuollaisia isäntiä vielä kohdalle sattunut. Tähän asti kaikki ovat olleet tyytyväisiä jos esineitä museoon menisi..

tuskastuttavan tuttuja tarinoita saa vastaanottaa.Kiellot ja rajoitukset eivät näytä käyvän maanomistajankaan pirtaan.Heillä on oikeus ja vapaus päättää maittensa käytöstä kunhan ei harrastelijat käy, saanoo toimimaton paikallis-mikä onkaan pitsihistorioitsija. Sikäli kun museotahot käyvät vakavastiotettavan harrastukseni kimppuun, on syytä uskoa että ovat erehtyneet henkilöstä. Joka luojan kauniin päivän olen siunannut ja varannut esi-isiemme identiteetin salojen selvittämikseksi. Onkelle tekis mieli välillä.En ole loukannut museoviranomaisia millään muotoa vaan syön ilman hampaita turhat sontiaiset poies. V.R.T pillerinpyörittäjä/skarabee.

Tervehdys,

foorumia olen seurannut jonkin aikaa, mutta nyt vasta kirjautuneena ja ensimmäisen viestin kimpussa. Yritin etsiä netistä tähän asiaani liittyen nyt tarkempaa tietoa ja tulokset heittivät erinäisten oppaiden ohella myös tähän ketjuun, joten laitan asiani siis vastaavien jatkoksi.
Asia koskee jo aiemmin puheena ollutta "suoja-aluetta", jonka Museovirasto jostain syystä määrittää edelleen siihen 200 metriin. Onko se siis todellisuudessa vain suositus ja laki määrää sen kaksi metriä, vai miten tätä pitäisi ajatella?
Olin Museovirastoon yhteydessä eräästä hyvin tärkeästä, mutta vähän tutkitusta, alueesta Suomen keski-ajan kannalta. Alue on nykyään viljelyskäytössä olevaa peltoa ja kysyin (tiesin kyllä, että kieltävää tulee, kunhan kokeilin) josko alueella voisi pienimuotoisesti piippailla ennen kevään peltohommia. Alueen vieressä kulkee joen sivu-uoma, joka on muinainen merenranta, ja sitten tulee saari. Sain tänään alueen omistajalta luvan saarella etsiä ja kaivaa, mutta Museovirasto sanoi, että jos alue on 200 metrin säteellä tästä suojellusta alueesta, eivät suosittele sinne mentävän. Miten tätä nyt pitäisi ajatella? Alue on 50-300 metrin päässä suojellun alueen rajasta. Minusta ihan sopivaa mennä, koska alue ei selkeästi ole kiinni edes tässä suojellussa alueessa ja siinä on vielä vettäkin välissä.

Ps. Onko tähän asiaan koskaan yritetty saada muutosta metallinetsijöiden tms. toimesta, että aktiivisessa käytössä olevilla, mutta kiinteinä muinaisjäännöksinä suojelluilla pelloilla voisi piippailla? Kuten on aiemminkin jo moneen kertaan sanottu, asia on täysin järjenvastainen, että maatalouskoneilla aluetta voi kyntää ja myllätä, mutta jos siellä liikkuu metallinpaljastimen ja lapion kanssa, tulee hommasta laitonta. Ei se kitinä täällä tietenkään asiaan auta, mutta tarkoitinkin, että onko tätä otettu koskaan isommin puheeksi, tai tehty adressia, tai muutoin laajalta rintamalta yritetty vaikuttaa asenteeseen ja jopa lakipykäliin?

Asiallinen ja hyvä kirjoitus ,olen asiasta samaa mieltä kanssasi . Vähän itseänikin ihmetyttää noi museoviraston touhut .

bertelsköld kirjoitti:Tervehdys,

foorumia olen seurannut jonkin aikaa, mutta nyt vasta kirjautuneena ja ensimmäisen viestin kimpussa. Yritin etsiä netistä tähän asiaani liittyen nyt tarkempaa tietoa ja tulokset heittivät erinäisten oppaiden ohella myös tähän ketjuun, joten laitan asiani siis vastaavien jatkoksi.
Asia koskee jo aiemmin puheena ollutta "suoja-aluetta", jonka Museovirasto jostain syystä määrittää edelleen siihen 200 metriin. Onko se siis todellisuudessa vain suositus ja laki määrää sen kaksi metriä, vai miten tätä pitäisi ajatella?
Olin Museovirastoon yhteydessä eräästä hyvin tärkeästä, mutta vähän tutkitusta, alueesta Suomen keski-ajan kannalta. Alue on nykyään viljelyskäytössäolevaa peltoa ja kysyin (tiesin kyllä, että kieltävää tulee, kunhan kokeilin) josko alueella voisi pienimuotoisesti piippailla ennen kevään peltohommia. Alueen vieressä kulkee joen sivu-uoma, joka on muinainen merenranta, ja sitten tulee saari. Sain tänään alueen omistajalta luvan saarella etsiä ja kaivaa, mutta Museovirasto sanoi, että jos alue on 200 metrin säteellä tästä suojellusta alueesta, eivät suosittele sinne mentävän. Miten tätä nyt pitäisi ajatella? Alue on 50-300 metrin päässä suojellun alueen rajasta. Minusta ihan sopivaa mennä, koska alue ei selkeästi ole kiinni edes tässä suojellussa alueessa ja siinä on vielä vettäkin välissä.

Ps. Onko tähän asiaan koskaan yritetty saada muutosta metallinetsijöiden tms. toimesta, että aktiivisessa käytössä olevilla, mutta kiinteinä muinaisjäännöksinä suojelluilla pelloilla voisi piippailla? Kuten on aiemminkin jo moneen kertaan sanottu, asia on täysin järjenvastainen, että maatalouskoneilla aluetta voi kyntää ja myllätä, mutta jos siellä liikkuu metallinpaljastimen ja lapion kanssa, tulee hommasta laitonta. Ei se kitinä täällä tietenkään asiaan auta, mutta tarkoitinkin, että onko tätä otettu koskaan isommin puheeksi, tai tehty adressia, tai muutoin laajalta rintamalta yritetty vaikuttaa asenteeseen ja jopa lakipykäliin?

Laki on kaksi metriä. Mutta laki myös velvoittaa lopettaamaan kaivelun, kun löytyy muinaisesine (eli yli 100v vanha esine). Tuskin kukaan siihen tosin lopettaa jos kyseessä ei ole keskiaikaa tai vanhempaa. Museovirastolle sitten on turha pistää lunastettavaksi jos löytö on 200m säteellä kiinteästä muinaismuistosta (poikkeuksiakin varmasti on), pääsääntöisesti eivät niistä maksa, vaan "tallettavat" kokoelmiin ilman sen kummempia lunastuksia. Tällaisesta tilanteesta on oikeuden päätös jonka museo voitti ja jota käyttävät esimerkkitapauksena. Jos kuitenkin sinne syystä tai toisesta menet, niin toimita ne löydöt sinne museoon lahjoituksena ja valmistaudu paskamyrskyyn. Tai elä ainakaan kaivele pöytälaatikkoon. Lisäksi viisain sitten lopettaa se kaivelu hyvissä ajoin jo pariin vanhempaan löytöön ja merkata tarkoin löytöpaikat (koordinaatit ylös).

Jos kerran paikka on hyvin merkittävä, niin suosittelisin katselemaan muita mestoja, kyllä sitä historiaa löytyy muualtakin, kuin niistä joissa sitä jo tiedetään varmuudella olevan.

Allekirjoittaneenkin mielestä muinaismuistolaki kaipaisi päivittämistä, mutta muistetaan jokainen taholtamme se, että myös omalla toiminnallamme voimme vaikuttaa siihen mihin suuntaan laki muuttuu. Meille myönteisemmäksi vai päinvastoin.

Kiitos vastauksista ja hyvistä vinkeistä. Ilman muuta nuo lahjoitan museolle, mikäli alueelta jotain löytyy. Mittasin nyt tarkkaan tuon 200 metriä, niin alueesta n. puolet on tuon 200 metrin ulkopuolella, eli ehkäpä sitten otan varman päälle ja menen vain sen osan katselemaan läpi. Muutoin on ihan hyvin jo lupia muualtakin saatu, eli ei tämä nyt mitenkään ole elämän ja kuoleman kysymys. Lähinnä vain harmittaa, kun tuota suojeltuakaan aluetta ei tutkita ja ihan oikeasti kartoiteta kunnolla; saatikaan, että tätä aluetta, josta nyt puhun. Sinne tuskin kukaan tulee "virallisesti" milloinkaan menemään.

E: Ja ilman muuta omalla toiminnalla vaikutetaan siihen, miten metallinetsijöihin suhtaudutaan. Siksi olenkin kysynyt näistä tarkkaan ja asiallisesti ja jopa jokamiehenoikeuksien piiriin meneviltä alueilta kysellyt maanomistajan mietteitä asiaa kohtaan.

Sain maanomistajan luvan luonnon niitylle mikä rajoittuu hautausmaahan noin 20 vuotta sitten. Silloin etsin alueen jo aika tarkasti ja löysin pääasiassa 1600 luvun kuparirahoja. Paikka unohtui aivan kuin koko harrastus. Innostuin uudellee muutama vuosi sitten poikani myötävaikutuksesta. Poika halusi löytää vanhoja rahoja joten suunntasimme tälle kyseiselle niitylle. Maanomistaja saapui paikalle ja muisti luvanneensa minun hakea, mutta kertoi myös alueen olevan rauhoitettu. Lähdimme pois ja tarkistin museoviraston rekisteriportaalista alueen ja siitä ei mitään mainintaa. Löysin kunnan kaavoituksessa maininnan kirkon rauniosta. Tämän kirkon muistomerkki sijaitsee hautausmaalla missä kirkko on myös sijainnut. Emme ole niityllä sen jälkeen vierailleet. Ihmettelen vaan suuresti että mistä näitä tietää?

Tätä on varmaan vastattu jossakin, mutta miten te tiedätte keneltä kysyä lupaa? esim jos on etsimässä uudella paikkakunnalla ja haluaisi kysyä pellonomistajan lupaa käydä tonkimassa, miten tietää kenen pelto se on? saako netin kautta jonkunlaisen luettelon alueen maanomistajista? Sori mikkihiirikysymyksestä

Patrikki96 kirjoitti:Tätä on varmaan vastattu jossakin, mutta miten te tiedätte keneltä kysyä lupaa? esim jos on etsimässä uudella paikkakunnalla ja haluaisi kysyä pellonomistajan lupaa käydä tonkimassa, miten tietää kenen pelto se on? saako netin kautta jonkunlaisen luettelon alueen maanomistajista? Sori mikkihiirikysymyksestä

Kiinteistötunnukset löytyy netistä mutta ei omistaja tietoja, helpoimmalla pääset kun kävelet lähimpään maatilan näköiseen taloon ja kysyt. Peltolohkot voi olla moneen kertaan jo kaupattuja ja vielä vuokrattujakin.

Patrikki96 kirjoitti:Tätä on varmaan vastattu jossakin, mutta miten te tiedätte keneltä kysyä lupaa? esim jos on etsimässä uudella paikkakunnalla ja haluaisi kysyä pellonomistajan lupaa käydä tonkimassa, miten tietää kenen pelto se on? saako netin kautta jonkunlaisen luettelon alueen maanomistajista? Sori mikkihiirikysymyksestä

Mulla on ollu tarkoitus kysyä samaa, koska mulla ei ole mitään hajua kuka näitä peltoja omistaa

Moro.vieläkin vähän epäselvää kyselettekö luvat metsiin,sielä jos pitemmän lenkin käy heittää nii joutuis kyselee useammalta maanomistajalta lupaa.
Ja jos pitäjänkartasta katsoo 1800 luvun asuin paikan ja nykyään siinä on metsää niin sekö olis kiellettyä aluetta eli turha yrittää lupia kysellä?,harmi jos näin turhaa kuluttanut aikaa vanhoihin karttoihin
Kahdelle metsäläntille kysynyt lupia toinen kielsi heti mikä ihan ok
Mut toinen aikoi miettiä kysyin 2 viikon päästä uudelleen niin ei ollut kuulemma vielä ehtinyt miettiä asiaa niin pitäkööt roskat.. Molemmissa ollut 50 luvulla asutus nyt ei mitään.
Joutuuko tässä lopetteleen jo vasta alkanutta todella mielenkiintoista harrastusta vai painelisko ilman lupia metsiin?

Katso kansalaisen karttapaikasta kiinteistötunnukset. Sitten marssi ylivieskan maanmittauslaitokselle. Ne antaa 10 maanomistaja tietoa ilmaiseksi. Puhelimella yhden. Näin on toimittu ja hyväksi havaittu. Muistaakseni 10 käynnillä. Ite oon soitellu.

Juu soittamalla kyselin noi kaks mihin ei saanut lupia ni alkoi jo vähä tympiä

Jounemojou kirjoitti:Moro.vieläkin vähän epäselvää kyselettekö luvat metsiin,sielä jos pitemmän lenkin käy heittää nii joutuis kyselee useammalta maanomistajalta lupaa.
Ja jos pitäjänkartasta katsoo 1800 luvun asuin paikan ja nykyään siinä on metsää niin sekö olis kiellettyä aluetta eli turha yrittää lupia kysellä?,harmi jos näin turhaa kuluttanut aikaa vanhoihin karttoihin
Kahdelle metsäläntille kysynyt lupia toinen kielsi heti mikä ihan ok
Mut toinen aikoi miettiä kysyin 2 viikon päästä uudelleen niin ei ollut kuulemma vielä ehtinyt miettiä asiaa niin pitäkööt roskat.. Molemmissa ollut 50 luvulla asutus nyt ei mitään.
Joutuuko tässä lopetteleen jo vasta alkanutta todella mielenkiintoista harrastusta vai painelisko ilman lupia metsiin?

Eikös metsäalueella piippaileminen kuulu tavallaan jokamiehenoikeuksiin? "jos ei jää pysyviä jälkiä"

Patrikki96 kirjoitti:Eikös metsäalueella piippaileminen kuulu tavallaan jokamiehenoikeuksiin? "jos ei jää pysyviä jälkiä"

Tästä on puhuttu vaikka kuinka monessa viestiketjussa. Mielestäni Aina kannattaa kysyä maanomistajan lupa, vaikka missä ryteikössä kävisi!

Metallinetsintää saa suorittaa metsässä, mutta kaivaminen onkin sitten se toinen juttu.

Kyllä maanomistajan lupa on oltava. Lähtö tulee varmasti jos olet luvatta jonkun mailla kaivelemassa. Eniten olen käyttänyt karttapaikan kiinteistö rajoja. Niistä voi päätellä enimmäkseen maiden omistajat. Sitten lakki kouraan ja ovelle. Minulta lupa on evätty vain kahdesti parinkymmenen vuoden aikana.

Rikoslaissa on erikseen mainittu mitä jokamiehenoikeuksilla saa tehdä, kaivaminen ei kuulu niihin. Jos maanomistaja vie käräjille luvattomasta kaivamisesta niin todennäköisesti sakot tulee ja joutuu vielä maksamaan korvauksiakin jos maanomistaja vaatii. Kysykää siis lupa.

Kävin eilen kunnan teknisen johtajan puheilla, kun sain muut asiat hoidettua niin kysyin myös että saako kunnan metsissä käydä piippailemassa. Olin varautunut kieltävään vastaukseen, mutta sain kuitenkin luvan. Ainoat ehdot olivat, että kuopat pitää täyttää ja kiinteitä muinaisjäännöksiä ei saa löytyä . Sanoin myös olevani käytettävissä jos kunta tarvitsee apua johonkin metallinetsin hommaan. Tälle kesälle on siis enemmän kuin tarpeeksi metsäkohteita.