Pajan paikka löytyi helposti, vaikka se olikin hiukan eri paikassa kuin mitä luultu. Rautaa nimittäin löytyi.. ja paljon. Äkkiä tuli huomattua se, että epämuotoiset ja kookkaammat rautakappaleet antaa vaikka kuinka lupaavia signaaleja. Maan alta kaiveltiin veljeni ja kakaroitteni kanssa jokusen kilon verran mitä erilaisempia mutkalla olevia rautalevyn ja palkin kappaleita tai rautavaloksesta jääneitä kikkareita. Jäterautaa. Umpiruosteessa tottakait. Rautanaula on toki helppo ohittaa, mutta isompi ja epämuotoisempi kappale heittää näytölle korkeitakin lukemia. Lukema kuitenkin tavallaan vaeltelee, eikä anna yleensä selkeää numeroa, joten ankaran kaivelun jälkeen opin jo lopulta tunnistamaan tuollaisen rautakikkareen signaalin AT Prollani. Varmaan tuon rautaromun seassa on hyviäkin kohteita, mutta pitänee palata tuota rautakasaa setvimään jahka kokemus on hieman karttunut. Turhan haastavaa aloittelijalle.
Naapurin äijäkin kävi operaatiota ihmettelemässä.
Seuraava riesa samalla pellolla oli sitten juuttaan repäisykorkit. Kauppa-auto oli aikoinaan pysähtynyt samaisen pellon reunaa kulkevan tien varteen viime vuosituhannella ja pellosta nousi noita korkin per**leitä kouratolkulla. Ihan peltoon jääneen pajan kulmilla vieläpä. Näitäkin opin lopulta mielestäni tunnistamaan, mutta jokunen piti silti ihan varmuuden vuoksi ylös kaivaa. Myös makkaran päissä käytetyt suljinniitit antoivat pinnasta turhan lupaavia signaaleja. Niitä sattui onneksi vain pari kohdalle.
Koko pelto (tai lähinnä se osa, jota ehdin muutaman tunnin piipparoida) oli varsin tuhdisti raudoitettu edesmenneen pajan ansiosta. Kyntäessä rauta oli levinnyt laajemmalle ja ilmeisesti pajan rautajämäistä tuhkaa tms. polttojätettä oli mätetty pitkin peltoa.
Ainoita "oikeita" löytöjä oli lopulta hevosvaljaista pudonnut messinkinen solki, jonka rautakieli oli aikanaan ruostunut pois ja vuoden 1976 viisipenninen, johon oli osuttu ilmakiväärillä melkein keskelle. Viisipenninen löytyi pikaisella huitaisulla vanhempieni pihamaalta. Itse asiassa muistelen kakarana muutamaa viisipennistä veljen kanssa ampuneeni kilpaa joskus 20v sitten, kun nuo viisipenniset poistui käytöstä.
Pitää tuota peltoa tsekata joku toinenkin kerta jahka kokemus karttuu. Ensin pitänee kuitenkin käydä onnea koittamassa eräässä koivikossa. Se oli joskus peltona ja sinne kuulemma tätini hukkasi nuorena tyttönä hopeasormuksensa heinätöissä. Voisi tätini ilahtua, jos saisi takaisin n. 50v sitten kadottamansa sormuksen.
Joskus löytyy hienojakin löytöjä "kaivan kumminkin varmuudeks kuopista" Olen löytäny kaksi kertaa hopearahan samasta kuopasta isomman raudan kanssa,ehkä se hopea teki kumminkin singnaalista jotenkin poikkeavan vaikka rautaa aloin kaivaa? Molemmilla kerroilla kolikko löytyi kasasta kuopanviereltä kun tarkastin sen, ennen kuin peitin kuopan 
