aarremaanalla.com

Kultaonnittelut!! Mahtoi olla fiilikset kohdallaan!
Eiköhän kulta ole kultaa, vaikka tunkiolta nousisi
Hieno lisä kauden löytöihin!

jutenk kirjoitti: ↑28 Elo 2018, 07:51 Kultaonnittelut!! Mahtoi olla fiilikset kohdallaan!
Eiköhän kulta ole kultaa, vaikka tunkiolta nousisi
Hieno lisä kauden löytöihin!

Kiitokset, kyllä se aina fiilikset nostaa kattoon, kun jotain hienoa löytää. Eiköhän sitä peltokultaakin vielä löydy - yritys on kova.

Mikättimiä pelto väärällään

Mikätin pajatso aukesi ja rouva Fortuna yhdessä maaemon kanssa oli varsin suosiollinen. Huomioitavaa on, että yhden yhtäkään kolikkoa ei tällä kertaa tarttunut haaviin, mikä on öre:lle hieman pettymys. Pettymys etenkin, kun katsoin repaleisen kohokuvioalkon näyttävän todella vanhalta kolikolta montun pohjalla. Kolikot jäivät seuraavaan kertaan.

Hyväkuntoinen nätti solki sekä puukontupen koriste toisaalta kompensoi puuttuvia kolikoita. Ei auta, kasiaista koukkuun vain ja öreapajille.

Kuvadata ja mikätin -puzzle:


Parhaat:




Mikättimet, toinen taitaa olla hevoshärpäke, mutta mikä tuo toinen lusikkauistimen muotoinen mikätin on? Jotenkin tutun oloinen se on, mutten saa sitä mieleeni. Uistin se tuskin on?

Itseäkin jotenkin kolikot ja ööret kiehtoo ja reissu ilman kolikkoja tuntuu monesti tyhjältä. Mutta onhan tuossa kaikenlaista mielenkiintoista. Itse olen löytänyt melkein täsmälleen samanlaisen soljen kuin tuo, josta tuo lähikuva on. Tuo näyttäisi olevan yhtä hyvin säilynytkin. Sen löytämäni olisi voinut melkein vaikka omaan käyttöön ottaa.

Kyllä se sika on nyt vaan uistimeen tarttunut, ei auta mikään, ei edes se että koukku on jo ruostunut pois

Hieno tuo solki. Lusikka-uistin tosiaan on niinkuin smacine jo kirjoittikin. Ehjä hevos-härpäke rengaskin. Melkein aina kyllä ollut poikki.

smacine kirjoitti: ↑31 Elo 2018, 23:58 Kyllä se sika on nyt vaan uistimeen tarttunut, ei auta mikään, ei edes se että koukku on jo ruostunut pois

Liekö ensimmäisiä Professorin prototyyppejä? Taidanpas tehdä tuosta uistimen. Vaappuja on tullut paljonkin vuoleskeltua, mutta lusikkauistimien teko on jäänyt muutamaan lähinnä työkalujen puuttumisen vuoksi. Tusta saisi helpolla entisöityä oivan pelin. Laitan kuvadataa tänne kun lusikka on valmis.

Kesälomapiippien satoa

Pienenä yhteenvetona mielenkiitoisimpia löytöjäni, vaikka ei päivän löytö olekkaan. Ei mitään oikein ihmeellistä ole löytynyt, muuta eiköhän tämä tästä. Harmimarkkoja pöpeliköistä on saanut kerätä selkä vääränä, toiveena löytää kuitenkin jotain upeaa. Parhaimmat löydöt tulevat marras/joulukuussa, kun sää on löydöille se otollisin - näin ainakin aiemmin on tapahtunut, joten sitä odotellessa.

Tässä muutamia löytöjä kera harmimarkkojen:






T:

Hienoa settiä! Syksylläkö on tosiaan hyvin syönnillään...
Illalla ja sateisella on myös havaittu nappaavan hyvin
Käytän joka kerta reissulla näitä kalavertauksia Eli matoa koukkuun vaan!!

No on löytöjä. Pistä harmimarkat tulee mulle jos rupee olee riesaksi asti. . Noissa soljissa hienot kuviot.

jutenk kirjoitti: ↑01 Syys 2018, 13:05 Hienoa settiä! Syksylläkö on tosiaan hyvin syönnillään...
Illalla ja sateisella on myös havaittu nappaavan hyvin
Käytän joka kerta reissulla näitä kalavertauksia Eli matoa koukkuun vaan!!

Nimenomaan!! Kun on oikein syönnillään, niin voi oikein nähdä kun öret uivat kohti. Ja sitten kun tarraa, niin se on siinä! Kahden kilon plootu!!! Pitää vain mennä hiljaa pellon reunaan, etteivät iki-ihanat pelästy. Ovat ne niin oikukkaita. Sä löysit kyllä hyvän apajan tänä kesänä - ei kannata mennä merta edemmäs. Kasiaista koukkuun vaan ja kireitä piippejä! Hopeakylkeä ilman pilkkuja kiitos! Mikähän ihme siinä on, että ne eivät saa siellä puitua sitä pellon pätkää, jossa se hotspotti on? Odotan onlinessä innolla löytöjäsi mullasta maan.

Pirkanmaan all metal miitti

Öhkönä mönkimässä veljien seurassa! Oli todella mukava tavata vanhoja tuttuja, kuten Patti ja Smacine! Lisäksi tuli liuta uusiakin piippailutovereita. Ensin miitissä ihasteltiin löytöjä ja kerrottiin kuulumisia. Pedot päästettiin irti pellolle vajaan tunnin päästä. Sää oli muuten mainio paitsi piippailumiittiin perin outo - aurinko paistoi.

Löydöt oli all metal ja Öhkö löysi karsinasta kohtalotoverin - otin kaivuutueksi. Oli kuulemma ollut tryffelisikana joskus aiemmin.

Löydöt:




Mestat ja Metalliset löydöt:

Onkohan sytkäri aito Zippo? Nehän puunaa ne toimintakuntoisiksi, ilmaiseksi vaikka missä kunnossa sytytin olisi .

Miinaharava04 kirjoitti: ↑02 Syys 2018, 22:23 Onkohan sytkäri aito Zippo? Nehän puunaa ne toimintakuntoisiksi, ilmaiseksi vaikka missä kunnossa sytytin olisi .

Juu, zipon leimat oli takapuolessa. Vähän oli päässyt hapettumaan sisus - kuoret oli kyllä ehyet.

Miinaharava04 kirjoitti: ↑02 Syys 2018, 22:23 Onkohan sytkäri aito Zippo? Nehän puunaa ne toimintakuntoisiksi, ilmaiseksi vaikka missä kunnossa sytytin olisi .

Ei muuten puunaa, tuli testattua.. oli kuulemma laitetta väärinkäytetty

Ja kiitokset toiselle tryffelisialle paikallaolosta. Te osallistujathan tämän miitin teette. Josko sitä ens vuonna eksyttäis eri pellolle sit..

Nyt olisi otillansa, tiedätte kyllä mitä tarkoitan.

Tuolta nousisi melkoisia vonkaleita

Vanhoja maita ja mantuja!

Tuhannet merimailit, joet, kosket ja sakeat hyttysparvet. Viikingit ryöstöretkellään pölli turkikset ja metallit jalot, jätti vuotavat arvet - sammutti valot. Maahan on haudattu aarre hopea, olkoon maaemon herkkuhaara tänään suopea!

No ei, löytynyt aarretta - mutta yritys hyvä 234.

Kärsä oli viritetty äärimmilleen, samoin GM3 ja Öhkön odotukset. Aamuinen kaste alkoi haihtua kasvien lehdiltä, aurinko loimottaa taivaalla ja hyönteismaailma herätä uuteen päivään. Pieni polku johdatti Öhkön pienen niemen kärkeen, joka on otollinen paikka löytää jotain hieman totuttua vanhempaa, sillä tämä niemen kärki on otollisesti muuta ympäröivää maastoa muutamia metrejä korkeammalla. Kimeitä ja keskushermostoa värisyttäviä signaaleja tuli tämän tästä. Vaikka vanhan äärellä olinkin, nousi aina sitä yhtä ja samaa - repäisypullonkorkki. Tämä viheliäinen alumiinimytty on oiva raaka-aine alumiinisalaattiin, jota tuli taas luvattoman paljon - piippailijan laihdutuskuuri.

Tuli sieltä maaemon hameen alta sentään jotain muutakin. Yksi piipeistä oli todella herkullisen mehukas! Kelan alla oli polkupyörän runko! Joku oli varmasti pöllinyt jo pöllitystä pyörästä etuvanteet kumeineen.
Muutama hikinen harmimarkka nousi pullonkorkkien keskeltä, jossain vaiheessa maaemo antoi sentään Aleksanterin 5pennisen. Siis sen Aleksanterin, joka jäi aina hopealle. Ihan jees. Luulin aluksi jo liikoja, kun kolikko sorkissa hehkui, mutta kolikko on aina kolikko.

Nokkoset, nuo pöpelikköjen pirulaiset, osaavat sitten puollustaa reviiriään väkevänä vielä näin syyskuussakin. Kamara ruvella sika silti painoi ja puski menemään. Pieni polte vain herkisti kärsää, jotta se herkku sieltä mullista maan, sialle tarjotaan. Ja nousijan sitä - ei paljon, mutta sopivasti, jotta into säilyy. Pari pyryharakkanappia ja sinetti valoi uskoa siitä suuremmasta löydöstä. Meni tovi ja useampikin puskissa pyöriessä. Ei tullut sitä viikinkien aarretta, eikä oikein muutakaan. Parempipuoliskokin soitti kimakan puhelun - ei auta, himaan on mentävä.

Part 2 - Lehmihaan päälle rakennetulla leikkikentällä mönkimässä - päivän viimeinen ristiretki

Onnettomista löydöistä sisuuntuneena ja mahdollisuuden eteen tullessa, Öhkö suuntasi juniorin kanssa leikkikentälle, joka on rakennettu vanhan lehmihaan päälle. Nytkin olisi siis mahdollista tutkia uutta ja vanhaa. Juniori oli myös siksi mukana, ettei sikaa liikaa hävetä.

Eurokolikkoa ja harmimarkkaa alkoi nousta, samalla kun juniori keinui leikkikentän keinussa. Vauhtia täytyi tasaisin väliajoin pikkupossulle antaa, sillä hän on melkoinen hurjapää. Siinä välissä ehti huispaamaan muutamia neliömetrejä. Olen hieman samalla puhdistellut noita paikallisia leikkikenttiä ruuveista, nauloista ja piikeistä. Piikkejä/neuloja ei ole nyt onneksi kovin paljoa löytynyt, mutta noita terassiruuveja yms. sitäkin enemmän. Onneksi näin päin kuitenkin. Kannattaa kuitenkin olla varovainen kun kaivelee. Jalalla maan pyyhkäisyt esim. lenkkarit jalassa kannattaa unohtaa, sillä aika vastenmielistä on huomata neulan törröttävän pottuvarpaasta kera potentiaalisten patogeenien. Kaivellaan siis lapiolla.

Leikkikenttä oli tänään suosiollinen sillä nousihan maaemon haarovälistä kultaa ja hopeaa! Oi että! Oli se taas hieno nostaa, sekä hopea, että myöhemmin kulta! Hopea saa veren jähmettymään, se on se piippailun suola! Kulta saa sitten sen sydämen pysähtymään - se on se sokeri!

Samasta kuopasta nousi ensin kultainen risti, ja liekö tällä jotain vaikutusta, niin rutkasti myös eurokolikoita, kun tästä löydöstä oli toivuttu ja kuoppa varmistettu. Ensipiippi oli aika mehukas ja se tuli keskeltä kävelytietä/polkua. Ajattelin ensin, että kaivanko, mutta sinne se lapio upposi laippaansa myöden sepeliin, kun sika röhki lapion päällä. Onneksi muuten röhki!


Tässä ensin dataa aamun pöpeliköstä. Keskellä nokkospuskaa ne parhaimmat löydöt muhii. Väkevä on tuoksu:





Pöpelikköpyöräilyt - osat viety - skeleton jäljellä:


Pyryharakkanappi ja ruostunut teräsmiesnappi lienee aamupäivän parhaimmisto:


Tarkemmin:





Leikkikentän putsaustalkoot:


...ja palkka...


Hymyyn kääntyi suu!








Tässä vielä paremmalla kameralla leimat:

No nyt oli kärsä virittynyt oikealle taajuudelle

Kultaa ja hopeaa, ei paha Ja sudenkorento on myös tosi hieno

Pöpelikössä nauttimassa luonnosta

Junnun kanssa suunnattiin pöpelikköön, ja tarkoituksena oli vain tutkia uusi potentiaalinen piippailupaikka. Reilun tunnin ryteikössä ryskättyämme, ei löytöjä muutamasta herkullisesta Alko piipistä huolimatta, ollut taskunpohjalle tullut. Ryteikkö oli pellon ja järven välissä. Pellolta maa vietti järveen välistä jyrkkänä ja loivana kaistaleena ja piippailtavaa aluetta oli runsaasti. Kasvillisuus ja muutamat niskavilloihin takertuneet hirvikärpäset eivät haitanneet menoa. Sääkin oli upea. Ei sieltä kuitenkaan mitään maasta noussut. Pieni ruosteinen puukon terä. Oli aika lähteä leikkikentän kautta kotiin.

Maisemia ja löytöjä:





Juniori piti eritoten autoaarteista!

Nyt on kova tahti päällä. Paljonko painaa risti?

Kuinka paksu tuon puukon hamarapuoli on?
Malli voisi olla vaikka rautakaudelta, mutta hamran paksuun kertoo paljon.

Leijona kirjoitti: ↑10 Syys 2018, 17:38 Kuinka paksu tuon puukon hamarapuoli on?
Malli voisi olla vaikka rautakaudelta, mutta hamran paksuun kertoo paljon.

Mielenkiintoista. Otan kuvat illalla. Mitään oikein vanhaan viittaavaa en paikalta löytänyt, mutta mistä sitä koskaan tietää, jos on esim. irtolöytö ja kaloja peratessa on aikoinaan tullut ”luolamiehelle” kiire.

Leijona kirjoitti: ↑10 Syys 2018, 17:38 Kuinka paksu tuon puukon hamarapuoli on?
Malli voisi olla vaikka rautakaudelta, mutta hamran paksuun kertoo paljon.

Tässä lisävalaistusta asiaan. Terässä ei lue ”Stainless steel”. Hamara on lähes yhtä paksu, kuin sian kamara. Vanhalta näyttää, mutta ajoittaminen lienee hankalaa. Otan yhteyden museoon - kaiken varalta jos olisi rautakauden rautaa. Silloin on varmasti rautakin ollut parempaa?

Tarkemmat fotot: