Fragmentaario
Lähetetty: 07 Marras 2014, 11:05
Paljon palasia eikä yhtään ehjää. Ei muuten harmittaa, mutta olisihan se kiva esittää ainakin jotain kaunista katsottavaa.
Löydöt ovat peräisin neljästä pellosta. Ensimmäinen keskellä nykyasutusta - esineet olivat tiettyyn pellonkulmaan kasautunut ja siitä voi päättää että sen viereisen kerrostalon kellarisyvennyksesta olisi sitä rakentaessaan vuonna Kuuban ohjuskriisi löytynyt ties mitä kiinnostavaa.
Toinen ja kolmas pelto loistivat siitä, ettei perustavaraa - kuparilantteja, nappeja, härpäkkeitä eikä pellinpalaisia tai muuta roskaa juuri löytynytkään. Lähistöllä oli aiemmasta tunnettuja irtolöytöjä ja tarkoitukseni oli päästää selville rautakautisen asutuksen laajudestaan, josta olin varma. Kävi ilmiin, että molemmilla pellolla oli aiemmin vieraillut kolleekojani, mutta mitä ne löysivät ei tietänyt edes historiasta kiinnostunut maanomistaja, eikä museon suunalle ollut ilmoituksia tullut lainkaan. Olisi epäloogista ajatella että minä olisin ainut, joka jo tyhjäksi kolutusta pellosta löysi ne ainoat muinaiset artefaktat, joten vaihtoehtona on joko se, että ne on heitetty muun roskan kanssa metallinkeräykseen, tai se, että ne loistavat jossain komerolaatikossa. Tarkoituksella tai tietämättömyydestä, tämä ei tietenkään mielyttää, varsinkin historiankirjoittajia, ja aiheesta syntyi näköjään lehtijuttukin - http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 12&t=15366. Onhan se suhteellisen stensiilia tekstia eikä varmaan ainakin paranna harrastuksemme julkista kuvaa, mutta mikäli joku lukee vain paperille painettua niin saattaa se jatkossa auttaa...
Viimeinen paikka sitten oli mielenkiintoisempi. Hajannaisten pronssisulakikkareiden seuraksi rupesi yhtäkkiä löytymään tunnistettavaa tavaraakin ja suhtellisen pienelta alueelta. Siinä vaiheessa vihelsin pelin poikki, koska maanperä oli erittäin kivikoista pelloksi ja vaaksan mittaisessa syvyydessä alkoi jo tiheämpi kivikerros, jota ei vältämätta ole paljon muokattu, ainakin alkeellisemilla auroilla. Koetin vain summitaisesti määrittää alueen rajoja ja pieni toivo siinä on, että jotain olisi vielä koskeematonta.
Mutta kuvat puhukoon nyt:
palanen leveämpää tasavartista
ketjunkantaja, malli jokamiehen
rannerenkaan palanen
todennäköisesti myös rannerengas, pahoin sulannut
toinen mokoma
pieni rannerenkaan palanen
ja ketjunkantaja taas
hevosenkenkäsoljen pääty
pieni palanen kupuraa, oli muuten esineet enimmäkseen poikkeuksellisen voimakkassa tulessa olleet - olisiko paikkakunnan hautaustavat hieman erilaiset?
kupura taas
toistaiseksi tuntematon no 1
toistaiseksi tuntematon no 2
esimerkkejä sulaneesta pronsista
rannerengas, joka on suoristettu ja josta on hakattu tavaraa pois - uusiokäyttöön?
tinapronssinen ketjunjakaja, ainoa ns. ehjä esine:)
lisää kupuraa
soljen palanen
tässä näen pienkokoisen rannerenkan palasta...
ja tässä varsin sulaneen tasavartisen päätä
täma on kenties hienoin löytö - kyseessä on nimittäin fragmentti hopeisesta miekanväistimestä. Ei varmaan jokamiehen asekaapista tuolloin.
Ok, siinä se. Ensi kevään asti sitten minun mahdollisten löytöjen kannalta, kuin ulkona on myräkkä ja kohta 20 senttia lunta.
Löydöt ovat peräisin neljästä pellosta. Ensimmäinen keskellä nykyasutusta - esineet olivat tiettyyn pellonkulmaan kasautunut ja siitä voi päättää että sen viereisen kerrostalon kellarisyvennyksesta olisi sitä rakentaessaan vuonna Kuuban ohjuskriisi löytynyt ties mitä kiinnostavaa.
Toinen ja kolmas pelto loistivat siitä, ettei perustavaraa - kuparilantteja, nappeja, härpäkkeitä eikä pellinpalaisia tai muuta roskaa juuri löytynytkään. Lähistöllä oli aiemmasta tunnettuja irtolöytöjä ja tarkoitukseni oli päästää selville rautakautisen asutuksen laajudestaan, josta olin varma. Kävi ilmiin, että molemmilla pellolla oli aiemmin vieraillut kolleekojani, mutta mitä ne löysivät ei tietänyt edes historiasta kiinnostunut maanomistaja, eikä museon suunalle ollut ilmoituksia tullut lainkaan. Olisi epäloogista ajatella että minä olisin ainut, joka jo tyhjäksi kolutusta pellosta löysi ne ainoat muinaiset artefaktat, joten vaihtoehtona on joko se, että ne on heitetty muun roskan kanssa metallinkeräykseen, tai se, että ne loistavat jossain komerolaatikossa. Tarkoituksella tai tietämättömyydestä, tämä ei tietenkään mielyttää, varsinkin historiankirjoittajia, ja aiheesta syntyi näköjään lehtijuttukin - http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 12&t=15366. Onhan se suhteellisen stensiilia tekstia eikä varmaan ainakin paranna harrastuksemme julkista kuvaa, mutta mikäli joku lukee vain paperille painettua niin saattaa se jatkossa auttaa...
Viimeinen paikka sitten oli mielenkiintoisempi. Hajannaisten pronssisulakikkareiden seuraksi rupesi yhtäkkiä löytymään tunnistettavaa tavaraakin ja suhtellisen pienelta alueelta. Siinä vaiheessa vihelsin pelin poikki, koska maanperä oli erittäin kivikoista pelloksi ja vaaksan mittaisessa syvyydessä alkoi jo tiheämpi kivikerros, jota ei vältämätta ole paljon muokattu, ainakin alkeellisemilla auroilla. Koetin vain summitaisesti määrittää alueen rajoja ja pieni toivo siinä on, että jotain olisi vielä koskeematonta.
Mutta kuvat puhukoon nyt:
palanen leveämpää tasavartista
ketjunkantaja, malli jokamiehen
rannerenkaan palanen
todennäköisesti myös rannerengas, pahoin sulannut
toinen mokoma
pieni rannerenkaan palanen
ja ketjunkantaja taas
hevosenkenkäsoljen pääty
pieni palanen kupuraa, oli muuten esineet enimmäkseen poikkeuksellisen voimakkassa tulessa olleet - olisiko paikkakunnan hautaustavat hieman erilaiset?
kupura taas
toistaiseksi tuntematon no 1
toistaiseksi tuntematon no 2
esimerkkejä sulaneesta pronsista
rannerengas, joka on suoristettu ja josta on hakattu tavaraa pois - uusiokäyttöön?
tinapronssinen ketjunjakaja, ainoa ns. ehjä esine:)
lisää kupuraa
soljen palanen
tässä näen pienkokoisen rannerenkan palasta...
ja tässä varsin sulaneen tasavartisen päätä
täma on kenties hienoin löytö - kyseessä on nimittäin fragmentti hopeisesta miekanväistimestä. Ei varmaan jokamiehen asekaapista tuolloin.
Ok, siinä se. Ensi kevään asti sitten minun mahdollisten löytöjen kannalta, kuin ulkona on myräkkä ja kohta 20 senttia lunta.
