aarremaanalla.com

Leijona - taidat olla aika kiistatta vuoden hienoimpien löytöjen tekijä. Hienojen löytöjen lisäksi minua - ja varmaan montaa muutakin - hämmentää löytöjesi tiheys. Tuntuupa jopa siltä, että minne tahansa piipparisi lasket, sieltä löytyy vähintään 300 vuotta vanhoja rahoja ja muuta roinaa. Se on jotenkin uskomatonta.

Voisitko Leijona valottaa metodiasi hyvien piippailuapajien etsimiseen ja ennen kaikkea löytämiseen? Sinulla kun tuntuu onnistuvan niin pellossa kuin umpimetsässä. Miten bongaat metsäpaikkasi? Miten valitset peltosi? Miten lähestyt maajusseja? Mistä tunnistat hedelmällisen pellon, mitkä ovat metsittyneen muinaispellon tuntomerkit? Samoiletko päivät pitkät Etelä-Karjalan metsissä etsin olalla vai onko sinulla jokin systeemi ja niin edelleen.

Kerro kaikki. Heti.

Luulen että muitakin kiinnostaa.

Leijonaa hiukan hämmentää, että minulla olisi hienoimmat löydöt. Mielestäni täällä on moni esitellyt todella hienoja ja mielenkiintoisia löytöjä.
Olin, ja olen edelleenkin itsekin hämmentynyt ja ihmeissäni kupura- ja tasavartisen soljen löytymisestä. Siinä oli onnella erittäin suuri osuus, eikä siinä tehty minkäänlaista etukäteis-suunnittelua, eikä tutkimustyötä.

Voin minä kyllä kertoa, kuinka etsimme uusia kohteita, koska Leijonalla ei ole mitään salattavaa
Paras konsti uusien paikkojen löytymiseen on ollut ahkera kyseleminen. Meillä käy työn puolesta paljon ihmisiä, ja rohkeasti vain kysymään, jos sattuisi olemaan vanhaa peltoa, ja aika monella onkin, ja usein lupa tuleekin.
Jos heillä itsellään ei ole, niin yleensä he tuntevat jonkun, jolla on.
Sitten, kun olemme menneet piipparoimaan, niin joskus ovat tarjonneet kahvitkin.
Pelloista paras on tietenkin sellainen, joka rajoittuu johonkin vesistöön, koska ihmiset ovat aina hakeutuneet vesistöjen ääreen

Toinen hyvä konsti on, kuten tällä foorumilla on mainittukin, vanhat kartat.
Melkein kaikista kunnista on kirjoitettu jonkinlaista historiikkia, ja niistä löytyy yleensä tietoa, ja karttoja, joissa on mainittu, ja merkattu esim. 1500-luvun asutukset. Nykykartta vaan vanhan kartan päälle, ja siihen vanhojen teiden, ja peltojen paikat, niin hyvin löytyy .

Tästä löytyy paljon 1800-luvun lopun karttoja(tämä onkin varmaan täällä mainittukin), mutta tästä katsomme aina vanhat pellot:
http://digi.narc.fi/digi/puu.ka?PHPSESS ... b953cd2273
siitä alinna oleva yleiskartat, ja uusi haku, johon paikkakunta.

Löytöjen tiheydestä sen verran, että olen ollut piipparoimassa melkein joka ilta, töiden jälkeen (ahkeruus on ilomme) niin siihen verraten löytöjä ei ole kovin paljon, mutta aivan hyvin kuitenkin, ja sitäpaitsi rojuakin on tullut kaivettua ylös ihan kiitettävästi
Joskus olen kyllä ihmetellyt itsekin, kun olen laskenut kelan maahan, niin "piip", signaali tuli, ja kolikkohan se siinä
Tämä seutukin on kyllä kiitollinen tällaiselle harrastukselle, kun täällä on ollut vuosisatojen ajan sotilaallisia tapahtumia rajan siirron merkeissä Venäjän ja Ruotsin välillä, joten molempien maiden esim. rahoja löytyy tasavertaisesti.
En samoile päivät pitkät Etelä-Karjalan metsissä etsin olalla, vaan etsin maassa
Kunto on kohentunut selvästi, kun rämpii hiki hatussa ryteiköissä

Enkä voi olla mainitsematta yhtä tärkeää osaa löytöjen teossa, ja sehän on ystäväni XP GoldMAXX Power (huom. emäntä väittää jääneensä toiseksi, enkä ymmärrä miksi )
Alku tällaisten hyvien löytöjen sarjalle lähti siitä, kun Etsijä82 antoi neuvon tällä foorumilla, että mene pelloille etsimään, ja sieltähän ne parhaat löydöt todellakin nousevat

Toivotan kaikille foorumilaisille sitkeyttä, ja erittäin hyviä löytöjä

juu, itsekkin olen huomannut että pellot on kiinnostavia etsiä, koska ei löydy samanlaisia esineitä paljon eikä roskaa, niin on jännittävä kaivaa aina, ainakaan niillä pelloilla millä minä olen kaivanut on ollut mukavaa vaihtelua ensin alumiinilusikka,kupari rinkula, 1900 luvun kolikko sitten löytyykin nappi, niin mukavaa kun ei aina tarvi miettiä että nyt on taas korkki, ainakaan omilla pelloilla en ole löytänyt roskaa juuri yhtään

EDIT: lisäksi pelloilta on hyvä mahdollisuus löytää vanhaakin tavaraa muokkauksen takia ja tuo on kyllä totta että pitää jaksaa ettiä, eikä vaan sieltä täältä vähän kokeilla, koska jokapaikan tonkimalla niitä löytöjä tuleekin

Unohtuikin mainitsematta tuo asia, johon kalamies18 otti kantaa, eli etsinnän tarkkuus.
Pyrimme siihen, että etsintä tapahtuu mahdollisimman kattavasti, eli pellolla merkkaamme aina kantapäällä lähtökohdan, ja etsintäleveyden, ja sitten haravointi tapahtuu niin, että kela kattaa edellisen pyyhkäisyn.
Siitä huolimatta jotakin jää aina löytämättä, mutta seuraavaksi sama toisesta suunnasta, ja taas löytyy jotakin Näin voi tehdä monesta suunnasta piipparoimalla, niin varmasti löytyy enemmän, kuin jos alue käydään läpi vain kerran.
Metsässäkin pyrin haravoimaan myös puitten juurelta, vaikka oksat ylettyisivät maahan asti, niin sinne vaan vaikka kontaten, eikä ainoastaan aukkopaikat.
Jokainen tekee tyylillään, mutta tämä nyt sattuu olemaan minun tapani

Leijonalla tuo asenne näyttää olevan kunnossa, eikä haittaa yhtään tässä harrastuksessa. Tonkikaa vaan sitkeästi ja maltillisesti alue, niin löytöjen tekeminen kasvaa jos alueella jotain on.