Kivenkovaa faktaa ja ymmärrettävää tekstiä jokaiselle:
Lähetetty: 16 Touko 2015, 18:13
"Arkeologisen tutkimuksen ominaispiirteitä
Arkeologinen tutkimus eroaa monista muista aloista tiettyjen ominaispiirteidensä takia. Tutkimus on hidasta, sillä se on alan teknologisesta kehityksestä huolimatta edelleen ammattitaitoa ja aikaa vaativaa käsityötä. Pienikin tieteellinen kaivaustutkimus vaatii vähimmillään ylemmän korkeakoulututkinnon arkeologiassa suorittaneen tutkijan sekä 3-5 kouluttautunutta kaivajaa, jotka ovat yleensä alaa jo muutaman vuoden opiskelleita arkeologian opiskelijoita. Arkeologian harrastajia otetaan tutkimuksiin usein vapaaehtoisina mukaan, mutta yksin harrastajavoimin ei kenttätyötutkimuksia voida tehdä.
Luonnontieteelliset analyysit, jotka ovat alalla tärkeitä, ovat melko hintavia. Esimerkiksi yksi laboratoriossa teetettävä radiohiiliajoitus maksaa noin 450-500 €. Säästösyistä näitä teetetään usein vain yksittäisiä kappaleita, vaikka tarve on yleensä moninkertainen. Metalliesinelöytöjen osalta saattavat konservointikustannukset kohota varsinaisia kenttätyökuluja korkeammiksi.
Jatkuvasti kiristynyt kilpailu apurahoista puolestaan on johtanut siihen, että yhtä apurahaa kohden hakijoita on enemmän kuin koskaan ennen. Samaan aikaan jaettavat summat ovat pysyneet samoina tai jopa pienentyneet. Arkeologista perustutkimusta ei useinkaan voida tehdä työpöydän ääressä, vaan uutta tutkimusaineistoa saadaan yleensä vain maastotöiden kautta: kuluja syntyy siis muustakin kun työhuonevuokrasta ja arkistomaksuista.
Tutkimuksellisista lähtökohdista tehtäviä arkeologisia kaivauksia ja inventointeja tehdään nykyisin enää ani harvoin. Museovirasto on lähinnä suojeluviranomainen, jonka toimialaan tutkimus ei enää kuulu. Arkeologiaa opettavilla yliopistoilla (Turku, Helsinki, Oulu) on vuosittain käynnissä yleensä vain yksittäisiä kenttätyöhankkeita. Maakunta- ja paikallismuseot sekä muutamat yksityiset alan yritykset tekevät lähes poikkeuksetta vain kaavoitukseen tai maankäyttöön liittyviä valvontoja ja pelastuskaivauksia."
Alleviivasin pari kohtaa. Lähde:http://smtt.fi/ala7.htm
Arkeologinen tutkimus eroaa monista muista aloista tiettyjen ominaispiirteidensä takia. Tutkimus on hidasta, sillä se on alan teknologisesta kehityksestä huolimatta edelleen ammattitaitoa ja aikaa vaativaa käsityötä. Pienikin tieteellinen kaivaustutkimus vaatii vähimmillään ylemmän korkeakoulututkinnon arkeologiassa suorittaneen tutkijan sekä 3-5 kouluttautunutta kaivajaa, jotka ovat yleensä alaa jo muutaman vuoden opiskelleita arkeologian opiskelijoita. Arkeologian harrastajia otetaan tutkimuksiin usein vapaaehtoisina mukaan, mutta yksin harrastajavoimin ei kenttätyötutkimuksia voida tehdä.
Luonnontieteelliset analyysit, jotka ovat alalla tärkeitä, ovat melko hintavia. Esimerkiksi yksi laboratoriossa teetettävä radiohiiliajoitus maksaa noin 450-500 €. Säästösyistä näitä teetetään usein vain yksittäisiä kappaleita, vaikka tarve on yleensä moninkertainen. Metalliesinelöytöjen osalta saattavat konservointikustannukset kohota varsinaisia kenttätyökuluja korkeammiksi.
Jatkuvasti kiristynyt kilpailu apurahoista puolestaan on johtanut siihen, että yhtä apurahaa kohden hakijoita on enemmän kuin koskaan ennen. Samaan aikaan jaettavat summat ovat pysyneet samoina tai jopa pienentyneet. Arkeologista perustutkimusta ei useinkaan voida tehdä työpöydän ääressä, vaan uutta tutkimusaineistoa saadaan yleensä vain maastotöiden kautta: kuluja syntyy siis muustakin kun työhuonevuokrasta ja arkistomaksuista.
Tutkimuksellisista lähtökohdista tehtäviä arkeologisia kaivauksia ja inventointeja tehdään nykyisin enää ani harvoin. Museovirasto on lähinnä suojeluviranomainen, jonka toimialaan tutkimus ei enää kuulu. Arkeologiaa opettavilla yliopistoilla (Turku, Helsinki, Oulu) on vuosittain käynnissä yleensä vain yksittäisiä kenttätyöhankkeita. Maakunta- ja paikallismuseot sekä muutamat yksityiset alan yritykset tekevät lähes poikkeuksetta vain kaavoitukseen tai maankäyttöön liittyviä valvontoja ja pelastuskaivauksia."
Alleviivasin pari kohtaa. Lähde:http://smtt.fi/ala7.htm