aarremaanalla.com

Silminnäkijälausuntojen mukaan tapahtumien kulku oli seuraava: Kyläpäällikkö-Otso ryhtyi 12 uskollisimman soturinsa kanssa suunnittelemaan keskikesän juhlaa. Paikaksi valittiin asutuksen vastarannalta ainoa siedettävä venevalkama ja sen yläpuolinen kukkula.

Kuten suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluu, aluksi tunnelma oli hilpeä ja hunajasimanassakat kulkivat keveästi olkapäillä, sääskien suristessa sonaattiaan.

Aikansa simaa nautittuaan porukassa alkoi kuitenkin herätä eriäviä mielipiteitä siitä, kuka loppujen lopulsi oli se kunnostautunein soturi. Sen lisäksi Tapion lähes täyden leilin salaperäinen tyhjeneminen edellisisessä kekrissä palasi taas akuutiksi dilemmaksi.

Tapion epäilysten kohdistuessa viinaan menevään Ahtiin, alkoivat Väiskin hatut lennellä ja kohta olkiinkin jo fyysisessä kontaktissa. Niinhän siinä kävi, että Ahdin kankiketjulla varustettu talismani tipahti sammaleikkoon, unohtuen sinne vähintäin tuhanneksi vuodeksi.

Puukkoakin tarvittiin loppuselvittelyssä ja hätäpaska laskettiin venevalkamalle palatessa, sillä seurauksella, että vyö solkineen jäi kanrvikkoon.

Hienosti säilyneitä esineitä olivatko metsämaassa?
Oikeassa reunassa taitaa olla avain.
Solki on noista ajattomin malli, eli voisi olla vaikka uudempaakin tuotantoa.

Mukavia nostoja Solki on varmaankin vähän uudempaa tuotantoa 1700-lukua?

Leijona kirjoitti:Hienosti säilyneitä esineitä olivatko metsämaassa?
Oikeassa reunassa taitaa olla avain.
Solki on noista ajattomin malli, eli voisi olla vaikka uudempaakin tuotantoa.

Neljä viimeistä samasta montusta, metsämaastoa, karttojen tutkimista jne.

Hienoja löytöjä kaikki näyttäisi olevan naisen hautaesineistöä ja mahdollisesti samasta ketjulaitteesta, kankiketjunniveliä, ketjunjakaja, putkilukonavain

Naisen puukko Birkasta:

Hienot löydöt,palanen Suomen historiaa noussut jälleen.Onnittelut!
Tuo avain on mielenkiintoinen ja harvinainen,mitäköhän on pidetty lukkojen takana tuohon aikaan ?

Mitään kovin ihmeellistä tuossa tuskin tulee ilmi. Kaikkinensa on käyty läpi melko laajoja alueita kevään aikana ja nuo ovat ns kirsikat kakun päällä ja tuohon riipukseen se loppuu tältä osin.

Toimitan kaiken nyt maakuntamuseolle. Toimintaa tuolla alueella on ollut varmasti, mutta kokonaisuudessaan kevät on ollut melko laiha, eikä yhdenkään yksittäisen esineen/kikkareen yhteydessä ole ollut mitään ilotulitusta, päinvastoin, mahdollisesti satoja metrejä hiljaisuutta/hylsyjä/rautanauloja/röökiaskin folioita.

Tällainen melko tunnistettavissa oleva löytyi pellosta kilometrin säteeltä aiemmin keväällä ja parin sadan metrin päästä mahdollinen kupuran pala (tai sitten ei). Mitä sanoo raati:

Olipa mukavaa nähdä samantyylinen puukko jonka löysin lapsena Vantaan Simonkylän pellon laidalta. Onkohan tällä ikää paljonkin?

Marko39 kirjoitti:Olipa mukavaa nähdä samantyylinen puukko jonka löysin lapsena Vantaan Simonkylän pellon laidalta. Onkohan tällä ikää paljonkin?

Silämääräisesti vaikea sanoa, mutta ei tuo ihan tuore ole.

Eilen olimme kaverin kanssa etsimässä yhtä käpykaartilaisten piilokorsua 300-400 metriä noista avauksen löydöistä. Sekin löytyi kyllä, mutta vanhalta rantapenkalta tärppäsi taas vähän vanhempi keklu:

Edellisestä puukonterästä noin 20 metriä ja alkoi kunnon ilotulitus. Alkoi tämäkin vaikuttaa kiinteältä rautakautiselta, joten pillit pussiin ja kaatoryypylle. Kuvassa mm ensimmäinen täysrautainen täysin ehjä solkeni. Ovatkohan nuo kartiot valumuotin nokasta?

JosipZugasvili kirjoitti:Edellisestä puukonterästä noin 20 metriä ja alkoi kunnon ilotulitus. Alkoi tämäkin vaikuttaa kiinteältä rautakautiselta, joten pillit pussiin ja kaatoryypylle. Kuvassa mm ensimmäinen täysrautainen täysin ehjä solkeni. Ovatkohan nuo kartiot valumuotin nokasta?

Tämmöiset pajatuotteet kiinnostaa museon porukkaa paljon,noita rautakautisia masuunoita ym. on vähän löytynyt Suomesta.

Tässähän oli sellainen mielenkiintoinen nyanssi, että noiden kartioiden keskeltä löytyi erittäin rautapitoista malmikiveä ja siinä kohden sorapohjaa vaikutti olevan palojätettä seassa. Toisin sanoen moreeni oli tuhkan väristä parinkymmenen sentin syvyyteen. Siinä vaiheessa aloin katselemaan noita rautakartioita tarkemmin. Otin myös yhden malmikiven pussiin museolle toimitettavaksi