Rautakautta tähän päivään!
Lähetetty: 26 Marras 2020, 20:17
Laitetaanpa nyt tännekin välillä mielekkäimpiä löytöjä, kun vuodet on näköjään vierähtänyt niin nopeasti! Löytöjen postailu on siirtynyt itsellä lähinnä somen puolelle sen vaivattomuuden ja useiden ammattilais kontaktien takia. Ei nyt enään muista onko joitain tullut jo tänne postailtua, joten pahoittelut siitä mikäli tulee uusintaa. Tässä nyt kumminkin löytöjä 2017 kaudesta tähän päivään asti, joka tämä ajanjakso on kyllä ehdottomasti tuonut mukavia löytöjä ja toiveiden täyttymyksiä. Mikäli instagramia käyttää. @peksidigs seurantaan, niin löytyy enemmän aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia 
Aloitetaanpa vanhimmasta päästä. Tämä kohde hieman epäselvä vieläkin ja vailla arkeologin käyntiä. Järven rannalla olevaa hiekkaharjua. Löytönä ehjä partakirves viikinki/ristiretkiajalta. Lintsillä myös lähialueilta useita saman aikakauden esineitä.
Tämä oli kyllä kohteena ehkä mielenkiintoisimpia. Keskellä ei mitään, täysin rautakaudesta köyhällä alueella suohon työntyvä hiekkainen niemenkärki. Ainoastaan perimätietoa oli sen verran, että joskus olisi saattanut eräsija täällä sijaita. Yllätys oli melkoinen, kun muutaman kuparin palan ja rautakuonan jälkeen Lintsi nostaa 100m päästä upeassa kunnossa olevan hevosenkenkäsoljen. Paikalla myös mahdollinen rakennuksen kiuas. Lisäksi löytönä yksi punnus ja kuparin palat todennäköisesti jostakin astiasta ja rautakuona saattaa viitata myös raudan valmistukseen!
Vanhaa hylättyä kalkkilouhosta tutkimassa täällä samassa löytököyhässä kunnassa, niin pienenä yllätyksenä tuli myös tämä mahdollisesti pieni heittokeihäänkärki.
Jälleen järven rannalla hiekkakumpare osoittautui oikeaksi paikaksi. Mahdollinen polttohautaus. Löytöinä kaularenkaan katkelma ja Lintsille sulanutta ketjua ja vielä bonuksena muutaman kymmenen metrin päästä panssarinuoli.
Sama homma tälläkin kertaa, mutta naapuri kunta. Täysin ehjänä säilynyt hevosenkenkäsolki.
Soraharjulla korkeahko kukkula, syvältä hiekasta löytyi mukavana yllätyksenä tälläinen rullapäinen rautainen hevosenkenkäsolki, mahdollisesti merovingiajalta. Lähistöltä vielä vanhan oloinen alaruotoinen veitsi
Taas uusi kunta ja vanhat kujeet. Kartasta bongattu kumpare järven rannalla osoittautui jo heti ensimmäisellä signaalilla polttokalmistoksi. Löytönä katjunjakajan katkelma ja samasta kuopasta lisäksi kuparipeltiä kappale.
Edellisestä innostuneena muutaman kilometrin päästä löytyi metsästä uusia merkkejä menneisyydestä. Ihmisen jääkenkä ja muutaman kymmenen metrin päästä ison siirtolohkareen vierestä pieni lyyran mallinen tulusrauta. Mahdollisesti jopa rautakautta molemmat.
Tässä kohtaa päästäänkin jo tämän vuoden puolelle, joka on ollut niin kelien kuin löytöjenkin puolesta paras tähän mennessä ja tuskin enään parempaa tuleekaan! Heti tammikuussa löytyi järven ja ison siirtolohkareen läheltä tämä polttohautaus jossa putkikeihään kärki ja palanutta luuta kivien alle haudattuna. Tämä jäi arkeologin hoidettavaksi.
Tästä sisuuntuneena uusia lupia kyselemään muutaman kilometrin päästä potetiaaliselta vaikuttavasta paikasta. Muutaman peltipurkin jälkeen yllätys oli taas positiivinen, kun lehtien ja parin pienen kiven alta paljastu ehjä tappara! Paikalla iso siirtolohkare ja mahdollinen maansekainen röykkiö järven rannalla.
Loppuvuosi sai kyllä ehdottoman kruunauksen, kun jo vuosia sitten kaatopaikaksi tuomitusta peltosaarekkeessa löytyi kuukausi takaisin merovingiajan skramasaksi! Tämä nousi pinnalle kyllä täysin yllättäin rautaromun seasta. Pituus 57cm eli tämä on kyllä jo käytännössä yksiteräinen miekka. Toiselta puolelta kylää löytyi myös merkkejä viikinkiajan kalmistosta.
Tulipas pitkä rimpsu. Koitetaan ehkä vielä joskus lisää tännekin päivitellä. Onnea etsintöihin kaikille harrastaja tovereille ja toivotaan, että tästäkin talvesta tulee leuto ja suotuisa etsinnöille!
Aloitetaanpa vanhimmasta päästä. Tämä kohde hieman epäselvä vieläkin ja vailla arkeologin käyntiä. Järven rannalla olevaa hiekkaharjua. Löytönä ehjä partakirves viikinki/ristiretkiajalta. Lintsillä myös lähialueilta useita saman aikakauden esineitä.
Tämä oli kyllä kohteena ehkä mielenkiintoisimpia. Keskellä ei mitään, täysin rautakaudesta köyhällä alueella suohon työntyvä hiekkainen niemenkärki. Ainoastaan perimätietoa oli sen verran, että joskus olisi saattanut eräsija täällä sijaita. Yllätys oli melkoinen, kun muutaman kuparin palan ja rautakuonan jälkeen Lintsi nostaa 100m päästä upeassa kunnossa olevan hevosenkenkäsoljen. Paikalla myös mahdollinen rakennuksen kiuas. Lisäksi löytönä yksi punnus ja kuparin palat todennäköisesti jostakin astiasta ja rautakuona saattaa viitata myös raudan valmistukseen!
Vanhaa hylättyä kalkkilouhosta tutkimassa täällä samassa löytököyhässä kunnassa, niin pienenä yllätyksenä tuli myös tämä mahdollisesti pieni heittokeihäänkärki.
Jälleen järven rannalla hiekkakumpare osoittautui oikeaksi paikaksi. Mahdollinen polttohautaus. Löytöinä kaularenkaan katkelma ja Lintsille sulanutta ketjua ja vielä bonuksena muutaman kymmenen metrin päästä panssarinuoli.
Sama homma tälläkin kertaa, mutta naapuri kunta. Täysin ehjänä säilynyt hevosenkenkäsolki.
Soraharjulla korkeahko kukkula, syvältä hiekasta löytyi mukavana yllätyksenä tälläinen rullapäinen rautainen hevosenkenkäsolki, mahdollisesti merovingiajalta. Lähistöltä vielä vanhan oloinen alaruotoinen veitsi
Taas uusi kunta ja vanhat kujeet. Kartasta bongattu kumpare järven rannalla osoittautui jo heti ensimmäisellä signaalilla polttokalmistoksi. Löytönä katjunjakajan katkelma ja samasta kuopasta lisäksi kuparipeltiä kappale.
Edellisestä innostuneena muutaman kilometrin päästä löytyi metsästä uusia merkkejä menneisyydestä. Ihmisen jääkenkä ja muutaman kymmenen metrin päästä ison siirtolohkareen vierestä pieni lyyran mallinen tulusrauta. Mahdollisesti jopa rautakautta molemmat.
Tässä kohtaa päästäänkin jo tämän vuoden puolelle, joka on ollut niin kelien kuin löytöjenkin puolesta paras tähän mennessä ja tuskin enään parempaa tuleekaan! Heti tammikuussa löytyi järven ja ison siirtolohkareen läheltä tämä polttohautaus jossa putkikeihään kärki ja palanutta luuta kivien alle haudattuna. Tämä jäi arkeologin hoidettavaksi.
Tästä sisuuntuneena uusia lupia kyselemään muutaman kilometrin päästä potetiaaliselta vaikuttavasta paikasta. Muutaman peltipurkin jälkeen yllätys oli taas positiivinen, kun lehtien ja parin pienen kiven alta paljastu ehjä tappara! Paikalla iso siirtolohkare ja mahdollinen maansekainen röykkiö järven rannalla.
Loppuvuosi sai kyllä ehdottoman kruunauksen, kun jo vuosia sitten kaatopaikaksi tuomitusta peltosaarekkeessa löytyi kuukausi takaisin merovingiajan skramasaksi! Tämä nousi pinnalle kyllä täysin yllättäin rautaromun seasta. Pituus 57cm eli tämä on kyllä jo käytännössä yksiteräinen miekka. Toiselta puolelta kylää löytyi myös merkkejä viikinkiajan kalmistosta.
Tulipas pitkä rimpsu. Koitetaan ehkä vielä joskus lisää tännekin päivitellä. Onnea etsintöihin kaikille harrastaja tovereille ja toivotaan, että tästäkin talvesta tulee leuto ja suotuisa etsinnöille!
Melko pinnassa on tosiaan juu, varmaan joku 30 cm on mikä syvimmillään on ollut.