aarremaanalla.com

Tulin sitten ostaneeksi metallinilmaisimen jo noin 24 vuotta sen jälkeen kun olen ensimmäisen kerran sellaista halunnut. Eilinen meni käyttöä opetellessa ja löysin naapurin rakentamattomalta tontilta erinäköisiä rakennusjätteitä ja pullonkorkkeja.
Tästä kokemuksesta rohkaistuneena (ja koska sattui olemaan vapaa ilta) päätin lähteä uimarannalle koska sinne kaikki aloittelijat neuvotaan aloittelemaan. Ainakin rantahiekkaa on kiva kaivaa. Päätin sankarillisesti kaivaa ylös kaiken löytämäni ihan opiskelumielessä. Parin tunnin aikana löysin kymmenisen pullonkorkkia, muutaman kaljatölkin aukaisurenkaan, alumiinifolion pätkän, viisisenttisen, kaksi kymmensenttistä ja euron.
Loppuillasta aloin jo lipsua enkä viitsinyt enää kaivaa ihan kaikkea ylös. Alkoi tulla itseluottamusta kun päättelin kolmessa tapauksessa piippailevani pullonkorkkia ja sellaisen myös sieltä kaivoin. Myöskin pinpointtaus alkoi osua kohdalleen enkä osannut aavistaakaan että kohteen paikan saisi määriteltyä niin tarkasti.
En tiedä paremmasta mutta ostamani Black Bull tuntuu olevan ihan kohtuu käypäinen laite, ei siihen ainakaan mennyt hermot. Itse asiassa, se toimii paremmin kuin osasin odottaa kunhan käyttöä oppi.
Tässähän täytyy kohta alkaa miettiä haastavampia kohteita.

mmakine kirjoitti: Tässähän täytyy kohta alkaa miettiä haastavampia kohteita.

Ainakin minun mielestäni aloitit haastavimmasta kohteesta, vaikka oma rantapiippailu kokemukseni onkin tasan 2 kertaa 20 vuoden aikana
Voi sitä korkkien ja sinkittyjen telttakeppien määrää
Onhan täällä foorumilla kyllä sellaisia rantaspesialisteja, että oksat pois

Ensinnäki tervetuloa

Valitsit hyvän etsimen ensimmäiseks. Mulla on tuommonen enkä oikeen malttais luopua vaikka on jo muitaki laitteita. Uimaranta on hyvä harjottelupaikka vaikka ei aivan helpoin kuten Leijona mainitsi. Siellä on helppo kaivaa ja paljo kohteita.

Tervetuloa!
DX23,n pinpoint on tarkka ja laite löytää löytää suunnilleen samoista syvvyyksistä kuin ACE-250 isommalla kelalla, tämä testattiin viime kesänä muutamaan kertaan.
Pitääkin pyytää DX lainaksi ja perehtyä sen disk-juttuihin tarkemmin.

Tänään testailin DX23:sta, tehtiin pieni testirata.
Lopputulos oli se että katsottiin parhaiksi perusasetuksiksi tone mode ja disk säätö 5.
Rautanaulat hylkäsu hyvin pois ja kaljapullon korkinkin tunnistaa äänestä, alumiinikorkit ja -klipsit täytyy tuolla asetuksella vielä kaivaa. Kun disciä nosti ylemmäksi niin alkoivat jotkut kolikotkin vähän "rykiä". Muistaakseni herkkyyttäkään ei viime kesän kokemusten mukaan, ainakaan uusilla paristoilla, kannattanut pitää juurikaan yli 5, koska suuremmalla herkkyydellä laite alkoi vähän sekoilemaan.

Kutakuinkin tuollaisiin asetuksiin minäkin päädyin. Tänään parhaan signaalin antoi tänään nurmikon sisään tungettu kaljapurkki ja rannalta löytyi korkkeja, aukaisurenkaita, pari viissisenttistä, kaksikymmensenttinen ja Autot -elokuvan Jasu Junttia esittävä pikkuauto jonka annoin kaivelemistani seuranneelle uteliaalle pikkupojalle. Siltä rannalta on ilmeisesti suurin osa mielenkiintoisesta materiaalista piippailtu ajat sitten.

Kotipihalla tulin sitten esitelleeksi uutta leluani ja löysin 5 x 20cm kokoisen pellinpätkän, joku 5cm x 4cm kokoisen pokatun raudanpalan ja kuparipennin vuodelta 1967. Ensimmäiset rautapalikat kaivoin ylös vaikka tiesinkin niiden olevan rautaa että saisin edes jotain saalista kun naapurin äijät katselevat. Ja jäihän sinne vaikka mitä vielä. Pitää kaivella lisää kunhan ehtii.

Siitä se lähtee.
Kolikon antama signaalihan ei juurikaan muutu, vaan laite pimputtaa samaa puhdasta ääntä koko ajan. Ruosteisten kamojen ääni vaihtelee, ja noilla asetuksilla kaljapulon korkit saa joko hylättyä kokonaan, tai ääni "röhisee" aluksi ja lopuksi.
Ei tuo ole ollenkaan pöllömpi laite, mielestäni selkeästi hintaansa parempi, mutta vaatii opettelua niinkuin kaikki muutkin koneet.

Pitihän sitä mennä sitten vielä lähiömetsään kaivelemaan kunnes päivänvalo ja patterit loppuivat. Ilmeisesti jotain kehitystä erottelun suhteen alkaa tapahtua koska en kaivanut enää ruosteisia kaljapullonkorkkeja. Tuoreita ruosteettomia kyllä löytyi ja alumiinisia viinapullon korkkeja, varsinkin vähän vanhempia. Tai sitten täälläpäin on ollut niin rankkoja viinamäen miehiä ettei niille ole kaljanlitku kelvannut.

Illan suurin löytö oli 40 x 10cm kokoinen pelti jonka pinpointtaaminen oli hieman haastavaa, yllättävin löytö oli hevosenkenkä ja hienoin löytö oli alumiininen ilmeisen neuvostoliittolainen emaloitu rintamerkki tekstillä ВЫБОРГЬ eli kotoisammin Viipuri. Se päätynee koristamaan kitaran olkahihnaa.

Hyvin menee,
niille alkon korkeille ei mahda mitään. mutta onneksi niitä on eri värisiä, niin saa vähän vaihtelua.

mmakine kirjoitti:... hienoin löytö oli alumiininen ilmeisen neuvostoliittolainen emaloitu rintamerkki tekstillä ВЫБОРГЬ eli kotoisammin Viipuri. Se päätynee koristamaan kitaran olkahihnaa.

Alan erikoistua Neuvostoliittolaisiin pinsseihin. Päivänvalon käydessä vähiin päädyin piippailemaan lähiön puistoon kolikoiden toivossa. Kaupungin nurmikkoon nyt ei kehtaa isoja kraatereita kaivaa mutta sen verran uskalsin nurtsia nostaa hetkeksi että sain sen alta muutaman eurosentin ja Moskovan Olympialaisten Miska-Nalle pinssin. Sekin päätyi kitaran hihnaan.

mmakine kirjoitti:Kaupungin nurmikkoon nyt ei kehtaa isoja kraatereita kaivaa mutta sen verran uskalsin nurtsia nostaa hetkeksi että sain sen alta muutaman eurosentin ja Moskovan Olympialaisten Miska-Nalle pinssin.

Tästä mallia http://www.youtube.com/watch?v=7SssMWmuWHA

Etsijä82 kirjoitti:

McSeeker kirjoitti: Tästä mallia http://www.youtube.com/watch?v=7SssMWmuWHA

Irtonainen tulppa tappaa helposti ruohon, läppätulppa on paljon turvallisempi ja ruohonleikkuri ystävällisempi: http://www.youtube.com/watch?v=VqRyBlS8220

Jos vaikkapa eurokolikko on aivan pinnassa, niin ruuvimeisselillä se on helppo kammeta ylös jälkiä jättämättä.

Pistin tuon videon nähtyäni viestiä lähettäjälle tuosta läpän tekemisestä, ja vastasi että jos tulppa leikataan suoraan alaspäin, eikä vinoon "kartioksi" niin juuret eivät katkea eikä ruoho kuole. Itse teen kyllä aina läpän.

Pintakolikoita koitan aina ensin etsiä pinpointterilla ja sitten voi vaikka kaivella ruuvimeisselin tapaisella. Pitää vaan aina toivoa ettei mitään arvokasta rahaa löydy sillä ruuvarilla saa helposti tuhottua rahat.

McSeeker kirjoitti: Pintakolikoita koitan aina ensin etsiä pinpointterilla ja sitten voi vaikka kaivella ruuvimeisselin tapaisella. Pitää vaan aina toivoa ettei mitään arvokasta rahaa löydy sillä ruuvarilla saa helposti tuhottua rahat.

Tuskin nurtsinpinnassa kovin arvokkaita rahoja on ja terran lukemat on jo hyvin opeteltu, jolloin lähes 100 varmasti tietää jo mikä siellä aivan pinnan alla lymyää ja tietenkin, jos kehtaan ruveta kaivamaan syvemmältä, niin läppätulppa on kätevä peli.

Ruuvari oli ihan hyvä vinkki, se tuntui toimivan. Nostin auringonottokäytössä olevalta nurmikolta viikonloppuna kymmeniä kolikoita, pääasiassa euroja ja viimeisimpiä markkoja. Arvokkaat rahat saavat toistaiseksi olla rauhassa pelloissa, minusta on mukava tonkia biitsiä.

Eilen illalla puistosta nousi ziljoona korkkia, muutama sentti ja sveitsiläinen linkkuveitsi.

Black Bullin erottelussa on tietysti vähän toivomisen varaa. Usein tulee kaivettua korkki vaikka kolikoksi kuvittelisi. Ja yhtä ikävää on se että usein tulee kaivettua kolikko vaikka korkiksi kuvittelisi. Mutta toistaiseksi yritän elää tämän asian kanssa kun tuppaavat nuo terrat ym. vehkeet olevan sen verran kalliita. Mutta katsotaan alkaako nälkä kasvaa syödessä.

Kyllä se Black Bullin erottelu on ihan samalla tasolla kuin muiden hyvien laitteiden. Korkit vaan on niin hankalia. Ne kun voi antaa niin monenlaisia signaaleita ja kaikilla piippareilla. Varsinki alumiinikorkit mallista riippumatta on niin lähellä kolikoita että joutuu niitä kaivamaan Deussillaki vaikka epäilys on että saattaa olla korkki.

Laitteen discriminoinnin lisäks pitää vaan harjaannuttaa korva erottamaan erityyppiset signaalit. DS23 XL on kans aika hyvä antamaan rikkonaisia signaaleita korkkien ja muiden epämääräisen muotoisten kohteiden kohdalla kun taas kolikko useimmiten antaa puhtaan ja selkeän signaalin joka suunnasta. Toinen asia on sitte se että rikkinäine/epämääräinen signaali voi olla kans koru. Mun poika löysi viime viikonloppuna DS23 XL:llä kultasormuksen ja sanoi ennen kaivamista että taitaa olla taas korkki. Ois kyllä pitäny saada kuvattua sen ilme kun olikin sormus ja vielä sen ensimmäinen.

mmakine kirjoitti:Mutta toistaiseksi yritän elää tämän asian kanssa kun tuppaavat nuo terrat ym. vehkeet olevan sen verran kalliita. Mutta katsotaan alkaako nälkä kasvaa syödessä.

Ei taida sellaista etsintä olla joka osaisi erotella alumiinikorkit ja rahat toisistaan... X-terra osaa aika hyvin eliminoida kyllä tavalliset metallikorkit tuolla vakio kelalla, 18,75kHz kelalla ei osannut. Jos korkki ei ole todella ruosteessa niin terra kyllä osaa sen hylätä.

Keseppa kirjoitti: Laitteen discriminoinnin lisäks pitää vaan harjaannuttaa korva erottamaan erityyppiset signaalit. DS23 XL on kans aika hyvä antamaan rikkonaisia signaaleita korkkien ja muiden epämääräisen muotoisten kohteiden kohdalla kun taas kolikko useimmiten antaa puhtaan ja selkeän signaalin joka suunnasta. Toinen asia on sitte se että rikkinäine/epämääräinen signaali voi olla kans koru.

Tässä on pari pointtia minkä suhteen olet oikeassa. Viikonloppuna toimi erottelu melko hyvin mutta eilen eivät korvat kalibroituneet ihan sille tasolle kuin olisi pitänyt. Sellaisina päivinä kaipaisi tukea päätkösentekoon joltakin hienolta digitaalinäytöltä.

Ja sitten tämä koruasia. Olen testannut omaa 14k kultasormustani samalla nurmikolla ja hiekalla ja monessa tapauksessa se olisi kyllä varmaan jäänyt kaivamatta. Mutta, olen ymmärtänyt että pulltabeilla kyllästetyssä maaperässä sormus voi piileskellä varsin huomaamattomasti melkein miltä tahansa etsimeltä. Silti vaan olisi kiva löytää joskus kultaakin.

Vaihtelua tosiaan tapahtuu oman vireystasonki mukaan itse kullaki. Toki näyttö joskus auttaa kaivamispäätöksen kanssa mutta hyvä sääntö on kuitenkin että jos epäröit niin kaiva

Se on totta että kaikilla matalemmalla taajuudella toimivilla piippareilla varsinkin hentojen korujen löytäminen on aika tuuripeliä. Itse olen huomannut sen siitä että olen jo tänä vuonna löytänyt samanverran kultasormuksia kuin yhteensä ennen ja kaikki on ollu pieniä/ohuita. Tuon laitan täysin 18 kHz:n taajuuden ansioksi. Ehkä jotku noista tämänvuotisista ois löytyny DS 23XL:ä mutta tuskin kaikki.