No niin, pitkästä aikaa pääsin piippailemaan ajan kanssa. Vaimon veljen kanssa kokeilimme tuota palstalaisten keskuudessa niin suosittua yöpiippailua. Oli kyllä hauskaa puuhaa. Näimme pöllöpoikueen harjoittelemassa lentämistä, ketun, supikoiran, jäniksen, lehtokurppia ym. öisen viljelysseudun lajeja. Hyttysiä ja naamalle tunkevia kärpäsiä oli tyynellä peltoaukealla ihmeen paljon. Päivälläkin ehdimme hieman piippailla, mutta paikallisten kyläläisten kiinnostus harrastustamme kohtaan oli niin suurta, että meni melkein juttelemiseksi koko homma. Suhtautuivat positiivisesti, kun kerroimme harrastuksen ideasta ja näytimme löytöjä. Lisäksi huomasimme ja sammutimme talonväen kanssa metsäpalon alun. Lapset olivat paistaneet makkaraa metsäsaarekkeessa 5 päivää aiemmin, ja metsänpohja oli kytenyt siitä asti. Paloala oli n. 2 neliötä, ja hiekka oli kiehuvan kuumaa. Puiden juuret olivat palaneet katki ja havukuntta oli tulessa. Olisi varmaan pian levinnyt kunnon maapaloksi. Etsimme myös hetken erään isännän kultasormusta, mutta emme ehtineet löytää kun isännän piti lähteä syntymäpäiville. Toimimme siis alueella eräänlaisina "hyväntahdon lähettiläinä", ja keräsimme runsaasti positiivista karmaa. Meidät toivotettiin tervetulleiksi uudestaan parinkin isännän toimesta. Sunnuntaina piti mennä jatkamaan, mutta koko aamun jatkunut tasainen vesisade teki aikeet tyhjiksi.
Mutta sitten löytöihin. Kaikki alla esitellyt löydöt ovat samasta pellosta, jota emme ole ennen käyneet läpi. Perjantaiyön löydöt: Pari kahden äyrin rahaa, toinen näistä 1760. Lisäksi kaksi huonokuntoista äyrikolikkoa ja ½ skillinkiä vuodelta 1801. Kaksi soljenkappaletta noin viiden metrin päästä toisistaan. Kiiltävä pinta ja kaunis patina. Mielenkiintoinen sormus sekä jokin tunnistamaton pronssikappale (kuvassa alla).
Samat toiselta puolen:
Lauantaiyön löydöt: Kaksi rahaa, joista ainakin toinen äyrikolikko. Edellispäiväistä vieläkin mielenkiintoisempi sormus, outo pronssimötikkä sekä "pronssista sähkökaapelia". Lisäksi edellisöinen nyt hapottamani pieni metallihippu, jota ajattelin ehkä sulametallipalaksi. Mene ja tiedä. Lopuksi vielä rautainen hevosvaljaiden solki.
Sitten esineitä yksitellen molemmilta öiltä: Sormus. Materiaalina varmaankin kupari (tai jokin pronssiseos). Ei ole juotettu, vaan pakotettu puskusaumaan. Sormus tehty varmaankin takomalla tai pakottamalla, tuskin valamalla.
Toinen sormus. Materiaalina pronssi. Mielettömän kaunis syvänvihreä patina. Ei saumaa, tehty valamalla ja sitten taottu ja viilattu aika karkeasti muotoonsa. Sisäpinta erittäin viimeistelemätön. Tämän sormuksen tekijällä ei ole ollut metalliviilaa käytettävissään.
Mikä tämä voi olla? Tehty varmaankin kuparista. Muotoilulla varmasti jokin tarkoitus, mutta minulle aivan vieras.
Tämä yllätti positiivisesti. Sähkömiehen mukaan ei ole kaapelia (ei vanhaakaan). Leijonan melko tuoreessa viestiketjussa oli toinen tulkinta:
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... php?t=4232
Ainakin haluan kallistua tuon Leijonan tulkinnan suuntaan. Museoväki sanokoon sitten viimeisen sanan.
Toinen pää:
Ja toinen. Tässä näkyy hyvin langan litteä profiili:
Sitten vielä tämä outo pronssimötikkä. Patina ja pinnan rakenne sekä materiaali tuovat mieleen jotain vanhaa. Kuvittelenko, vai onko ydin muuta metallia, esim. rautaa? Tai sitten kyntöaura on kolhaissut esineen päätä, ja siitä on tarttunut metallia. En viitsi viilata, vaikka asia selviäisi sillä
Tuo pelto, mistä nuo löytyivät, on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että omistajapariskunnan rouva (ikää melkein 90 vuotta), on nuorena löytänyt sieltä keihäänkärjen. Kärki oli toimitettu museoon (tosi hyvä juttu), ja ilmeisesti ajoitettu 1700-luvulle
Voihan näin ollakin. Olisi sitten saman ikäinen kuin löytämämme kolikot.
Edit: Hymiöitä lisätty.
He haluavat lähteä opastuksellani paikkaa tutkimaan jossain myöhemmässä vaiheessa, ja lisäsivät sen tarkistuslistalleen.
Mietin tosi pitkään, että mikä ihme esineiden käsittelyssäni nostaa niskakarvat pystyyn. Korjaa, ilkkap, jos tarkoitit jotain muuta.
