"Aarre" löytyi kotivainiolta
Lähetetty: 19 Tammi 2007, 10:23
Koko tarina kokonaisuudessaan Myllykosken kylan sivuilta
http://www.nic.fi/~ylisivut/mylly_koski/index.html
Vielä sotienjälkeisinäkin vuosina vanhat ihmiset puhuivat usein aarrevalkioista ja kuinka sieltä ja sieltä on joskus löytynyt arvokas aarre. Harvemmin kukaan kuitenkaan sen enempää aarrettaan esitteli, vaikka olisi löytänytkin. Heinolan vainiolta Myllykoskelta löytyi 40-luvun lopulla
"aarre", joka puhutti ihmisiä paljon. Heinolan tila oli juuri jaettu sisarusten kesken ja Lea Heinolan aviopuoliso Tauno Kitinoja oli vuoden 1948 syksyllä aloittanut palstallaan kivenraivauksen. Erään kiven juurelta löytyi rahakätkö, jossa oli vanhoja kolikoita, peräisin 1600-luvun paikkeilta. Samassa kätkössä oli myös suurikokoisia hopealusikoita. Löydös jouduttiin lain määräämänä luovuttamaan Kansallismuseolle.
Muinaistieteellisen toimikunnan historiallinen osasto lähetti Tauno Kitinojalle 15.1.1949 päivätyn kirjelmän, jossa todetaan: "Lehtinuppinen lusikka on luultavasti saksalaista työtä n. 1600 vaiheilta. Pesään on kaiverrettu Carpelan- suvun vaakuna ja kirjaimet L M K, jotka luultavasti tarkoittavat Lars Mattiasson Karpelan'ia, joka v. 1625 Carpelan- nimisenä otettiin Ruotsin Ritarihuoneen kirjoihin. - Varresta katkennut lusikka, jonka kaiverrettu nimi Hind. Mathesi on luultavasti kuulunut Kokkolassa raatimiehenä toimineelle Henrik Mathesiuksella, joka kuoli Hailuodolla 1714 paetessaan venäläisiä. Lusikassa on epäselvä leima, joka mahdollisesti tarkoittaa Tukholmassa vv. 1643 - 1701 työskennellyttä hopeaseppää Johan Shickiä. - Toinen eheistä lusikoista on leimattu I R. Leimat tarkoittavat mahdollisesti Vaasassa vv. 1698 - 1722 työskennellyttä hopeaseppää Johan Rothia. - Kahdesta jäljellä olevasta rikkinäisestä lusikasta emme voi sanoa muuta kuin, että ne ovat tehdyt n. 1700 vaiheilla. - Löytö on luultavasti joutunut maahan Isonvihan aikoihin."
Myllykosken löydös ei luonnollisestikaan ole välttämättä sidoksissa paikalliseen asutukseen, mutta se melko selkeästi viittaa siihen, että Isonvihan aikana nämä seudut ovat tarjonneet turvapaikkoja vihollista paossa oleville.
Myöhemmin löydöksen rahoista on myös saatu tarkempi selvitys: Museoviraston erikoistutkija Tuukka Talvio on kirjoittanut: "Myllykosken Heinolan talon mailta löysi mv. Tauno Kitinoja 1948 kiveä raivattaessa pellosta 261 kuparirahaa vuosilta 1627-1707 sekä 5 hopealusikkaa." Talvio viittaa löydön osalta Pekka Sarvaan tutkimukseen "De finska myntskatterna från 1700-talet" (Nordisk Numis matisk Årsskrift 1967, s 23-146, erit. s. 94 ja 134), joka sisältää luettelon kaikista maamme rahakätköistä 1700-luvulta. Julkaisusta käy ilmi, että vuosilta 1700-1717 Suomesta tunnetaan huomattava joukko kätköjä, jotka ajankohdan ja kätköpaikkojen perusteella voidaan yhdistää suureen pohjan sotaan. Usein esiintyvä piirre sota-ajan kätköissä on, että ne sisältävät rahojen ohella muita arvoesineitä. Näinhän on Myllykosken löydönkin laita," toteaa Talvio.
"Sarvas on laskenut, että Myllykosken rahojen arvo kätkemisaikana vastasi 66 äyriä hopeassa... ( Tuolloin oli kuparirahalla ja hopearahalla eri kurssit, mutta kuparirahan arvo saatettiin ilmaista hopeassa, ja plootutaalerit vastasivat suuren kokonsa takia hopeataalereita vaikka ne oli valmistettu kuparista. ) Rahanlasku oli: 1 taaleri = 4 markkaa = 32 äyriä. Myllykosken löytö vastasi näin ollen hieman päälle kahta taaleria," kertoo Tuukka Talvio kirjeessään.
Monasti on herännyt kysymys, millaista maastoa löytöpaikka on kätkemisen aikoihin mahtanut olla. Pohdiskelu on johdattanut tutkimaan vanhoja karttoja. Tuon alueen halki on kulkenut tie. Se lienee nykyisen Huhtalan tien jatke, joka 1700-luvulla on kulkenut Kimon tien nimellä. Tie on kartan mukaan kääntynyt Myllykosken keskustassa Huhtalankylän suunnasta Heinolan talon paikkeilta nykyisen Rajamäen takalistolle ja siitä jatkunut Kyrönjokisuuntaan. Kartan mukaan "aarteen" kätköpaikka on ollut tuon tien läheisyydessä. (Myllykosken tiluskartat 1800-luvulta). Aarteen löytöpaikan aluetta on ennen kutsuttu Rourun luhdaksi.
Juhani Heinola
http://www.nic.fi/~ylisivut/mylly_koski/index.html
Vielä sotienjälkeisinäkin vuosina vanhat ihmiset puhuivat usein aarrevalkioista ja kuinka sieltä ja sieltä on joskus löytynyt arvokas aarre. Harvemmin kukaan kuitenkaan sen enempää aarrettaan esitteli, vaikka olisi löytänytkin. Heinolan vainiolta Myllykoskelta löytyi 40-luvun lopulla
"aarre", joka puhutti ihmisiä paljon. Heinolan tila oli juuri jaettu sisarusten kesken ja Lea Heinolan aviopuoliso Tauno Kitinoja oli vuoden 1948 syksyllä aloittanut palstallaan kivenraivauksen. Erään kiven juurelta löytyi rahakätkö, jossa oli vanhoja kolikoita, peräisin 1600-luvun paikkeilta. Samassa kätkössä oli myös suurikokoisia hopealusikoita. Löydös jouduttiin lain määräämänä luovuttamaan Kansallismuseolle.
Muinaistieteellisen toimikunnan historiallinen osasto lähetti Tauno Kitinojalle 15.1.1949 päivätyn kirjelmän, jossa todetaan: "Lehtinuppinen lusikka on luultavasti saksalaista työtä n. 1600 vaiheilta. Pesään on kaiverrettu Carpelan- suvun vaakuna ja kirjaimet L M K, jotka luultavasti tarkoittavat Lars Mattiasson Karpelan'ia, joka v. 1625 Carpelan- nimisenä otettiin Ruotsin Ritarihuoneen kirjoihin. - Varresta katkennut lusikka, jonka kaiverrettu nimi Hind. Mathesi on luultavasti kuulunut Kokkolassa raatimiehenä toimineelle Henrik Mathesiuksella, joka kuoli Hailuodolla 1714 paetessaan venäläisiä. Lusikassa on epäselvä leima, joka mahdollisesti tarkoittaa Tukholmassa vv. 1643 - 1701 työskennellyttä hopeaseppää Johan Shickiä. - Toinen eheistä lusikoista on leimattu I R. Leimat tarkoittavat mahdollisesti Vaasassa vv. 1698 - 1722 työskennellyttä hopeaseppää Johan Rothia. - Kahdesta jäljellä olevasta rikkinäisestä lusikasta emme voi sanoa muuta kuin, että ne ovat tehdyt n. 1700 vaiheilla. - Löytö on luultavasti joutunut maahan Isonvihan aikoihin."
Myllykosken löydös ei luonnollisestikaan ole välttämättä sidoksissa paikalliseen asutukseen, mutta se melko selkeästi viittaa siihen, että Isonvihan aikana nämä seudut ovat tarjonneet turvapaikkoja vihollista paossa oleville.
Myöhemmin löydöksen rahoista on myös saatu tarkempi selvitys: Museoviraston erikoistutkija Tuukka Talvio on kirjoittanut: "Myllykosken Heinolan talon mailta löysi mv. Tauno Kitinoja 1948 kiveä raivattaessa pellosta 261 kuparirahaa vuosilta 1627-1707 sekä 5 hopealusikkaa." Talvio viittaa löydön osalta Pekka Sarvaan tutkimukseen "De finska myntskatterna från 1700-talet" (Nordisk Numis matisk Årsskrift 1967, s 23-146, erit. s. 94 ja 134), joka sisältää luettelon kaikista maamme rahakätköistä 1700-luvulta. Julkaisusta käy ilmi, että vuosilta 1700-1717 Suomesta tunnetaan huomattava joukko kätköjä, jotka ajankohdan ja kätköpaikkojen perusteella voidaan yhdistää suureen pohjan sotaan. Usein esiintyvä piirre sota-ajan kätköissä on, että ne sisältävät rahojen ohella muita arvoesineitä. Näinhän on Myllykosken löydönkin laita," toteaa Talvio.
"Sarvas on laskenut, että Myllykosken rahojen arvo kätkemisaikana vastasi 66 äyriä hopeassa... ( Tuolloin oli kuparirahalla ja hopearahalla eri kurssit, mutta kuparirahan arvo saatettiin ilmaista hopeassa, ja plootutaalerit vastasivat suuren kokonsa takia hopeataalereita vaikka ne oli valmistettu kuparista. ) Rahanlasku oli: 1 taaleri = 4 markkaa = 32 äyriä. Myllykosken löytö vastasi näin ollen hieman päälle kahta taaleria," kertoo Tuukka Talvio kirjeessään.
Monasti on herännyt kysymys, millaista maastoa löytöpaikka on kätkemisen aikoihin mahtanut olla. Pohdiskelu on johdattanut tutkimaan vanhoja karttoja. Tuon alueen halki on kulkenut tie. Se lienee nykyisen Huhtalan tien jatke, joka 1700-luvulla on kulkenut Kimon tien nimellä. Tie on kartan mukaan kääntynyt Myllykosken keskustassa Huhtalankylän suunnasta Heinolan talon paikkeilta nykyisen Rajamäen takalistolle ja siitä jatkunut Kyrönjokisuuntaan. Kartan mukaan "aarteen" kätköpaikka on ollut tuon tien läheisyydessä. (Myllykosken tiluskartat 1800-luvulta). Aarteen löytöpaikan aluetta on ennen kutsuttu Rourun luhdaksi.
Juhani Heinola