aarremaanalla.com

Tässä vielä muutamia "konservoituja" puukon- ja linkkarinjämiä viime sesongilta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan
Esineet eivät liene mitenkään erikoisen vanhoja. Tosin alimmaisessa kuvassa vasemmalla oleva pieni teräfragmentti saattaa olla esihistoriallinen, koska lähettyviltä löytyi kätkettynä raudanvalmistuksessa syntynyt ns. rautasieni eli rautaklöntti. Tästä sienestä on lähetetty näyte ajoituslaboratorioon.



Puukot ja veitset


Puukot ja veitset


Linkkarit


Raaka-ainerautoja? + pieni teräfragmentti

Hyvin on kyllä puukkoja löytyny yhdeltä kaudelta

Tutun näköinen tuppitötterö tokan kuvan viidennessä puukossa. Mitä helassa lukee?

Taurus kirjoitti:Hyvin on kyllä puukkoja löytyny yhdeltä kaudelta

Tutun näköinen tuppitötterö tokan kuvan viidennessä puukossa. Mitä helassa lukee?

Helassa lukee SORSAKOSKI, joten lienee kotimainen tuote.

Siellä päin on ollu joka jätkällä puukko ja toinen hukassa

Kätkäläinen kirjoitti:Siellä päin on ollu joka jätkällä puukko ja toinen hukassa

No joo, eikös se ollut ennenvanhaan tapana että joka miehellä
oli matkassa puukko tai kaksi. Joten ei ollut ihme että niitä
hukattiin esim" kalareissujen" yhteydessä.
Minä sain muutama vuosi sitten idean, että yritän valmistaa suomalmista
puukon. Raudanteko onnistui jotenkin?? Mutta kuonan poisto "rautasienestä"
sekä ahjohitsaus maallikolle tuntuu olevan tosi vaikeaa. No kukapa sitä on seppä syntyessään?
Kuvassa muutamia hauraita harjoituskappaleita.

Respektiä, jo eteneminen tuohon vaiheeseen jäisi useimmilta tekemättä!

Aineen murtumiseen lienee monta syytä, yksi on epäpuhtaudet, lähinnä kuonasulkeumat ja korkea fosforipitoisuus. Kun aihiota nk. "kääntää ja kaulii", niin epäpuhtaudet poistuvat vähitellen.

Tärkeää on uskaltaa nostaa lämpötila ahjohitsauslämpötilaan n. C° 1200, jolloin aihion pinta välkehtii sulaneen booraksin tai kvartsimaasälpä hiekan sulaessa pintaan. Siloin puhutaan valkohehkusta, joka suorastaan koskee silmiin. Aihiota pitää siis venyttää ja taitaa se uudelleen keskeltä, nostaa lämpötila niin ylös, että kuuluu "kihinää" ja aihio kiehuu. Silloin kulmista lentää kipinäsuihkut ja sitten pitää alle sekunnin aikana lyödä 1-3 iskulla hitsi kiinni niin, että kuonasulkeumat ym. lentää iskun voimasta saumasta ulos.

Tätä työvaihetta toistetaan, kunnes aihio pysyy ehjänä. Puukkokurssilla Karhulan Helilässä huomattiin aikoinaan, että suurin syy halkeamiin oli se, että oppilaat eivät aluksi uskaltaneet nostaa lämpöä tarpeeksi ja sauma jäi auki. Jos siinä vielä juttu luisti ja huomio karkasi, niin lopputuloksen oli monta kertaa ahjoon "mystisesti" kadonnut teräaihio.

Jotta asia ei olisi liian helppo, syntyy jokaisesta kuumennuskerrasta hiilikatoa ja koska suolimoniittimalmista valmistettu rauta on yleensä pelkistyessään meltoa eli vähähiilistä, pitäisi aihio osata samalla hiilettää, jotta hiilipitoisuus nousisi yli C 0,5%, jotta rauta muuttuisi hiiliteräkseksi ja karkenisi.

Ilmeisesti valtaosa rautakauden puukoista jäi ainakin kotitarvesepiltä pehmeäksi, eli teräksen karkaisun hallitsi siihen aikaan vain muutama seppä. Kuten viittasitkin, harjoitus tekee mestarin

Kuvassa Ahvenkosken punaisesta hematiitimullasta pelkistetystä tavarasta tehty käyttöpuukko, jolla olen vuoleskellut mm. dolomiittia. Tossa hioma-alueen ja hamaran rajalla näkyy yksi kuonasulkeuma, joka tuli näkyviin vasta viimeistelyvaiheessa eli mun havaintojeni mukaan aineen sisään jää aina kohtia, josta kuona litsahtaa ulos, mutta jonka pinnat on hapettuneet, eivätkä tartu toisiinsa. Tämä terä jäi aavistuksen liian pehmeäksi, olisi pitänyt heittää kuumana sakemannin Durferrit- suolaan hiilettymään.

Ootte te melkosia puukko-junkkareita

Pistän nyt tämän NMF -foorumilla olleen linkin tännekkin. Lähinnä ajatellen nuorempien rautaesineiden ruosteenpoistoa.
http://www.strip-all.com/no/