aarremaanalla.com

On hieman offtopic, mutta mielestäni opettavainen esimerkki räjähteiden vaarallisuudesta.
Englantilainen sotaväen räjähderaivaajatuttavani järjesti koulutustilaisuudessa pienen demostraation ja antoi luvan julkaista kuvat myös täällä.
Demonstraatiossa räjäytettiin isohkon tyhjän säilykepurkin sisällä 1 tavallinen tulilankanalli ( dynamiittinalli ) - siis sellainen tulitikun pituinen ja 6 milliä paksu alumiinipötkylä jonka sisällä vajaat puolet räjähdettä.
Kuvat kertovat karua kieltään mitä tapahtuisi jos tämä poksahtaisi kädessä. Puhumattakaan esim. peukalon kokoisesta 20mm ilmatorjuntakranaatista jossa on jo yli 20 kertainen määrä räjähdettä.

Vaikka epäilyttävä esine on kuinka pieni niiden kanssa ei ole leikkimistä.





Ylläpito poistakoon viestin jos sitä ei pidetä sopivana tänne.

Näitä esimerkkejä on varmasti paljonkin, mutta mun kaveri menetti oikean käden peukalon, etu ja keskisormen just tuollaisen nallin räjähdettyä kädessä...

iipe kirjoitti:Näitä esimerkkejä on varmasti paljonkin, mutta mun kaveri menetti oikean käden peukalon, etu ja keskisormen just tuollaisen nallin räjähdettyä kädessä...

Pakko laittaa paremmaksi, kaveriltani meni kädestä kaikki viisi sormea, eli varovainen saa olla.

ärkoolle iso peukku minulta kun otit aiheen esille.


Olen monelle sanonutkin että ei mene pitkään kun joku piipparoija posauttaa ittensä puunoksille talitintin ruuaksi.

Oikeesti kannattaa vaikka ylireakoida jos epäilee räjähteitä löytyvän.

Sirpalevaikutus on ollut vähintääkin riittävä. Tuo olisi voinut sormien lisäksi viedä näönkin. Näyttäisi sirpaleita muodostuneen satoja.
Itselläni on kaulassa sähkönallin sirpale. Nalli räjähti noin 15 m päässä lepän kyljessä. Reikä jäi nahkaan, jossain siellä se sirpale on vieläkin. (ollut jo 40v.) Siis tämä varoituksena muille tyhmille.

P.Aholainen kirjoitti:ärkoolle iso peukku minulta kun otit aiheen esille.


Olen monelle sanonutkin että ei mene pitkään kun joku piipparoija posauttaa ittensä puunoksille talitintin ruuaksi.

Oikeesti kannattaa vaikka ylireakoida jos epäilee räjähteitä löytyvän.

Aina olen samaa toitottanut ja jatkan toitottamista!

Etenkin metsissä kaivellessa kannattaa hyvää signaalia lähestyä varoen aina ,siellä voi olla mitä vain,näin se vaan on ja sota tantereilla täytyy olla vielä varovaisempi.

dunnock kirjoitti: Itselläni on kaulassa sähkönallin sirpale. Nalli räjähti noin 15 m päässä lepän kyljessä. Reikä jäi nahkaan, jossain siellä se sirpale on vieläkin. (ollut jo 40v.) Siis tämä varoituksena muille tyhmille.

Oletko piipparilla etsinyt?

Nuorempana tuli hölmöiltyä noiden nallien kanssa. Sähköpiuhat vaan korvattiin sytytyslangalla. Henkilövahingoilta vältyttiin ja aineelliset vahingotkin jäi pieniksi.

Ulkomaalaisilla foorumeilla saa aika ajoin pyöritellä päätään, kun porukka tuntuu välillä oikein hinkuvan Darwin Awardseihin. Läksytin taannoin erästä jenkkiä joka kantoi wanhan tykin ammuksen kotiinsa(!), ja sanoi että se on ihan turvallista kun ei poraa reikiä tai laita elektrolyysiin...

Onneksi Suomessa tuntuu olevan porukka noin keskimäärin rutkasti paremmin kärryillä, että miten noiden kapineiden kanssa auttaa pelleillä.

Sotahistoriallisessa Aikakauskirjassa 33 ( 2013 ) on Juhani Virkkusen ajattelemaan pistävä kirjoitus "Lapin sodan aiheuttamat miinojen ja räjähteiden siviiliuhrit". 1945-1948 kuolleista reilusta 200 siviiliuhrista todella merkittävä osa kuoli tahallisen räjähteiden käsittelyn yhteydessä, ei siis pelkästään varsinaisissa onnettomuuksissa.
Saldo jatkuu vielä senkin jälkeen kuten syksyllä viimeksi saimme lukea.

Maastossa olevat räjähteet eivät kuluneina vuosina suinkaan ole muuttuneet vähemmän vaarallisiksi. Joten tulevalle kaudelle piippareille entistä enemmän malttia.

Tässä muistin virkistämiseksi kuva äskettäisestä sota-aikaisen räjähteen raivauksesta Leipzigin rautatieasemalta. Kannattaa pitää näkymä mielessään ennenkuin alkaa käsitellä räjähteen oloista esinettä.

Kyseessä oli noin 70-kiloinen, eli lentopommiksi pienehkö. Räjähdysainetta siinä oli "vain" nelisenkymmentä kiloa.

Tämä on kyllä aihe joka ei voi olla tarpeeksi esillä.
Voin kertoa hyvän esimerkin jonka kuulin kaverilta...

Etelä-Suomen saaristossa, jonkun sataman rantavedessä olivat olleet sukeltamassa kun veneiden välissä, jonkun metrin syvyydessä, oli näkynyt isohko pallo. Palloa lähemmin tarkastaessa oli käynyt ilmi että kyseessä oli sodan aikainen pallomiina jolla oli tarkoitus räjäyttää isompia laivoja palasiksi.
Kelatkaa, jos joku olisi päättänyt heittää ankkurin just siihen...
Olivat sitten löydöstä ilmoittaneet viranomaisille jotka kävivät posauttamassa sen pois.

Pelto -ja metsäpiipeissäkin kannattaa oikeasti pitää järki mukana.
Mitä olen noista vanhoista hikisistä räjähteistä lukenut ja kuullut niin saattaa joskus riittää kun se vekotin saa riittävästi happea.

Mielummin sitten soittaa viranomaisille sen kerran liikaa kuin että posauttaa itsensä hengiltä. Ja pahimmassa tapauksessa mahdollisesti mukana olevat lapset tai kaverit.

Oisko ihan tyhmä idea laittaa johonki räjähdetopikkiin kuvia yleisimmistä suomessa esiintyvistä a-tarvikkeista? Kiväärien yms panokset kaikki varmaan tunnistaa mutta välttämättä ei miinojen, kranaattien yms sytyttimiä esimerkiksi. Kuvasarjasta voisi jäädä jonkinlainen muistijälki joka pompsahtaa mieleen kun sielä kuopan pohjalta pilkistää joku kummallisen näkönen pötkylä. Stickynä ois tietenkin paras niin uudet harrastajatkin voi mielenkiinnosta käydä vilkasemassa todennäköisemmin.

Hyvä idea Teukalta, kannatetaan.

Ongelma kuvaston laatimisessa on että meillä löytyy maastosta todella laaja kirjo eri näköisiä räjähteitä. Vaikka kuvaisi vain täysin toisistaan poikkeavan näköisiä niin kuvia tulisi satoja. Toinen seikka on että maalöydöt ovat usein epämääräisiä ruoste- ja multakokkareita joita ei valokuvaan verrattuna välttämättä räjähteeksi edes tunnista, eikä niitä pidä lähteä puhdistamaankaan.

Netissä on muutama pelkästään ampumatarvikkeisiin keskittyvä sivusto ja nilläkin esiintyy päivittäin useita tunnistuspyyntöjä.

Paras on käyttää tervettä järkeä. Räjähteitä voi toki löytyä mistä tahansa, mutta valtaosa niistä löytyy tietyiltä alueilta ja samalla muutakin sotaromua indikaattorina. Eli aina kun paikalta löytyy sotaromua kannattaa erityisen varovasti suhtautua kaikkiin epämääräisiin möhkäleisiin.

ärkoo kirjoitti:
Netissä on muutama pelkästään ampumatarvikkeisiin keskittyvä sivusto ja nilläkin esiintyy päivittäin useita tunnistuspyyntöjä.

Sekin auttaisi jos saisi tuonne stickyosastoon linkkejä noille sivustoille.

Laitoin pari hyvää linkkiä. Toivottavasti aukeavat ilman rekisteröitymistä.

ilkkap kirjoitti:

ärkoo kirjoitti:
Netissä on muutama pelkästään ampumatarvikkeisiin keskittyvä sivusto ja nilläkin esiintyy päivittäin useita tunnistuspyyntöjä.

Sekin auttaisi jos saisi tuonne stickyosastoon linkkejä noille sivustoille.

Joo voi olla että yksittäisten kuvien lisäilyssä on turhan paljon hommaa..Jotenkin voisi kyllä olla hyvä että saisi helposti saataville jotain kuvia, voi ainakin aiheesta kiinnostuneet ja/tai tietämättömät pläräillä.

Iltaa.

Vaikka en mitään mistään tiedä, enkä ymmärrä. Niin muistakaa jälkipolville opettaa se, etteivät työnnä stidien rikkipäitä 22LRn hylsyn sisään. Purista sitä sitten kiinni pihdeillä ja sen jälkeen vasaralla hakkaa sitä....

Saattaa tulla silmävaurio... Onneksi itsellä sirut eivät osuneet kuin reiteen.. Ovat (kaiketi) vieläkin siellä.?

Eli en leiki enää räjähteillä, enkä pojalleni aio po. asioita opettaa. Ei tämä välttämättä liity aiheeseen, mutta sanoin mielipiteeni. Tulitikuistakin saa tehtyä vaarallisen..

BR, Riba

rib@55 kirjoitti:Iltaa.
Vaikka en mitään mistään tiedä, enkä ymmärrä. Niin muistakaa jälkipolville opettaa se, etteivät työnnä stidien rikkipäitä 22LRn hylsyn sisään. Purista sitä sitten kiinni pihdeillä ja sen jälkeen vasaralla hakkaa sitä....

Olinpa jo nuokin leikit unohtanut. Ehkä tosiaan parempi olla hiiskumatta pikkupojille vinkkejä. Onneksi Hiltin patruunatkin alkavat olla historiaa, niissäkin on ihan riittävästi potkua viemään hölmöläisen näön.
Millähän meidänkin sukupolvi on selvinnyt hengissä, kun pyöräilykypäristä ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan, uudenvuodenpommit olivat oikeasti jytkyjä ja kaikkea piti kokeilla, oli se luvallista eli ei.

Nyypakka kirjoitti:Millähän meidänkin sukupolvi on selvinnyt hengissä, kun pyöräilykypäristä ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan, uudenvuodenpommit olivat oikeasti jytkyjä ja kaikkea piti kokeilla, oli se luvallista eli ei.

Kaikki ei selvinnyt hengissä, mutta he eivät ole "sankaritarinoitaan" kertomassa

Nyypakka kirjoitti:

rib@55 kirjoitti:Iltaa.
Vaikka en mitään mistään tiedä, enkä ymmärrä. Niin muistakaa jälkipolville opettaa se, etteivät työnnä stidien rikkipäitä 22LRn hylsyn sisään. Purista sitä sitten kiinni pihdeillä ja sen jälkeen vasaralla hakkaa sitä....

Olinpa jo nuokin leikit unohtanut. Ehkä tosiaan parempi olla hiiskumatta pikkupojille vinkkejä. Onneksi Hiltin patruunatkin alkavat olla historiaa, niissäkin on ihan riittävästi potkua viemään hölmöläisen näön.
Millähän meidänkin sukupolvi on selvinnyt hengissä, kun pyöräilykypäristä ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan, uudenvuodenpommit olivat oikeasti jytkyjä ja kaikkea piti kokeilla, oli se luvallista eli ei.

Mä en ole unohtanut...

Ja pojalleni en aio opettaa. Eiköhän noi viikarit opi itsekseen netin avustuksella..?

Tuli yx toinen tapaus mieleen, kun mainittiin hiltin naulapyssyn paukut.. Niitä ja kiila-ankkuri...??? Oli aikamoinen paukku ja (kiila) meni aika monesta paikasta läpi.. Ihankuin ois täyteisellä ampunut...

Mut se siitä. Hengissä selvittiin, vaikkei ollut pyöräilykypäriä ja tykinlaukaukset oikeasti olivat laukauksia. Ne lohikäärmekuvalla varustetut.

Toivotan hyvää juhannusta..

Br, Rib@

Nalleista: Yleisin nallin halkaisija on 8mm, mistä tulee nimi "kasinalli" vanhemmat voi olla ohuempiakin. Sähkönalleissa ei ole mitään säännöllistä pituutta, halkaisija on tuo sama 8mm.

Materiaaleina on alumiinikuori ja kuparikuori. Kuparia ei ole käytetty enää 1960-luvun jälkeen, koska kuparin hapettuessa syntyy kuparioksideja, jotka reagoidessaan nallin räjähdysaineen muodostaa herkkiä kiteitä, jotka voivat murtuessaan aiheuttaa nallin räjähtämisen.

Noissa venäläisten lentopommeissa on usein käytetty amatolia. Amatoli on periaatteessa hyvin vakaata kamaa, mutta vanhetessaan se alkaa kiteytyä. Aikoinaan eräs ystäväni, pioneerikapiainen, valisti minua siitä, että yhdenkin kiteen murtuminen liikuteltaessa tarkoittaa sitä, että koko ***** lähtee. Sitten ei ole kellään kivaa, paitsi ehkä kyynisellä perikunnalla. Periaatteessa tuon reaktion voi käynnistää lapiolla kajauttamalla ja sytyttimeen kajoamista ei tarvita. Joten ei tulisi mieleenkään mennä kaivelemaan taistelupaikoille, joilla on mahdollista tavata tuollainen.