Sukupolvien aarre

[QnQQ]

Sukupolvien aarre

Kävelin veljeni ja kaverin kanssa isonojan reunaa pitkin kohti pumppaamoa. Tarkoituksena löytää jotain hienoa ja vanhaa tavaraa uudella etsimelläni. Veljelläni ja kaverilla oli lapiot kaiken varalta jos jotai mielenkiintoista löytyisi. Olihan samalta kylältä löytynyt vanha kivikautinen kirves ja 1900-luvun alusta vanha miekka.
Pumppaamo on keltatiilinen pieni vedenjakelupiste kylämme pohjoispään asukkaille. Pumppaamon vieressä on iso vanha hirsirakenteinen kuivaaja, jossa tällä hetkellä on vanhoja polkupyörän romuja ja muita viljanpuintiin liittyvää tavaraa.
Iso-oja on vanha, koko kylän läpi virtaava kapea oja, arviolta noin kolme-neljä metriä leveä pohjalta ja ojan reunojen leveys lähempänä kahdeksaa metriä.

Ohitimme pumppaamon ja jatkettiin ojan reunaa naapurin sillalle asti. Sillalta kääntyimme takaisin ja lähestyimme taas pumppaamon keltaista tiilihökkeliä. Astuin ihan ojan reunan päällä olevan kiven päälle ja se meinasi keikahtaa ojaan. Hyppäsin äkkiä sivuun ja jatkoin eteenpäin. Jokin jäi kaivelemaan takaraivoon ja palasin takaisin. Otin kivestä kiinni ja käänsin sen ympäri. Siinä se oli, suureen kiveen hakattu naaman muotokuva. Katsottiin poikien kanssa toisia ja huudettiin. Äkkiä lapio käteen ja kaivamaan lisää. Jokainen meistä kaivoi kuin hullu ja äkkiä löytyi toinenkin kivi, kolmas, neljäs, viideskin kivi, johon oli hakattu ihmisen naama toiselle puolen kiveä. Kolme kiveä oli ikään kuin ylimmällä hyllyllä ja seuraavat kaksi oli pykälää alemmalla hyllyllä. Kuudes kivi oli niin hiekkamaista, että mureni kun siihen kädellä koski. Kaikki kivet oli siis noin metrin korkuisella “multahyllyllä”. Sormilla ja puun oksilla kaivettiin jokaisesta naamasta mullat pois ja huomattiin, että jokaisesta puuttui nenä ja joistakin oli lohjennut myös hieman poskea. Luultavasti palaset oli lohjennut pois kivien asentojen vuoksi. Kaikkien kivien naamat oli ojaan päin ja porukan siinä kuljeskellessa oli kivien päälle astuttu ja kenkä luiskahtanut nokkaa pitkin alas.

Siinä kivien ja hyllyjen vieressä mietittiin kivien tarkoitusta. Miksi kivet on ojan reunassa siistissä järjestyksessä? Miksi niitä ei ollu kukaa vielä löytänyt aiemmin? Ja kaverilla välähti, “oisko niiden takana jotain?” Se riitti, kivet sivuun ja kaivamaan. Kaivettiin ja kaivettiin, ei mitää, ei jaksa, antaa olla tuli mieleen. No vielä vähän jos se vielä löytyisi, mutta ei. Kaivettiin maata pois noin kolmen metrin matkalta metrin syvyisesti pois, eikä mitään löytynyt. Pettyneenä mietittiin mitä tehdään, “peitetäänkö kuoppa?” joku kysyi, ei vielä, vastasin.

Kuulin jyrinää, traktorin jyrinää. Isähän se vain oli isolla Deutsilla leveä äjes perässä. Vieläkään se ei ole saanut parirenkaita takarattaisiin ja peltoon jää syvät urat takarenkaista, ei hyvä, aattelin. Samalla se tuli mieleen, syvemmällä, sielä sen täytyy olla. “Nyt kaivetaan mutta syvemmältä, josse ois ollu näin pinnassa, olis deutsi uponnu sinne jo kun se painaa nii paljo” sanoin ja pieni toivonkipinä syttyi. Jatkettiin kaivamista syvemmältä ja ei mennyt kuin hetki, “tum” kuului lapiosta, kun se kolahti puuhun. Kaivettiin lisää ja paljastui lattia, tai katto sen täytyi olla jollekkin isommalle. Kaivettiin lisää ja saatiin pari neliötä lautalattiaa esiin. Veli löi lapiolla lautojen väliin ja väänsi, uudestaan ja uudestaa. Narinan säestyksellä lauta nousi toisesta päästä ylös ja paljasti pimeyden lautojen alla. Kyykistyin ja katsoin, ei mitään, aivan pimeää. Kännykkä käteen ja kameran ledi päälle lampuksi. Alhaalla näkyi pieni huone, jossa arkku toisella reunalla ja toisella portaat alemmas. Väännettiin lautoja lisää sivuun ja pudottauduin sisälle. Arkku oli lukossa eikä sitä saanut auki. Jätettiin siihen ja jatkoin portaita alas. Puolessa välissä portaita seinässä oli hylly. Hyllyssä oli pitkän mallinen avorasia, johon oli levitetty kangas pohjalle ja siihen kolikoita jonoksi. Otin kauimmaisen kolikon ja pyyhkäisin pölyt pois, KULTAA, ompa hieno, aattelin ja katsoin tarkemmin. “Markka - 1750”. -Tämän täytyy olla arvokas kun palstallakin oli 1 pennisestä sanottu olevan 3000 euron arvoinen. Markan päälle oli lisätty jälkeenpäin kohokuvio,pyöreä sädekehä. Muita kolikoita en katsonut vaan huomasin pöydän, jonka päällä oli suuri puinen matalareunainen vati. Vadissa oli kullattu rannesuoja, toisesta päästä sormien päälle ulottuva kolmiomainen uloke. Vieressä todennäköisesti sääreen laitettava kullattu suoja. Siinä hetken katsottua ympärille sanoin pojille, “eiköhän lähdetä, menen soittamaan museovirastolle”. Nousin ylös montusta ja soitin museovirastoon, naisen ääni vastasi ja kerroin asiani.
Seuraava muistikuva on kun sama nainen oli puhdistamassa löytämiäni ja arkun sisältä löydettyjä kultaesineitä ensimmäisen kerroksen lattialla ja tokaisi “tästä tulee melko pitkä urakka, kun ei ole pitkään aikaa ollut näin paljon kultaesineitä tutkittavana”. Kullatut esineet oli kuulunut aikanaan jollekkin kuninkaalle joka täällä päin oli pyörinyt. Kolikoista hän kertoi, että ne ovat ikään kuin suvun oma kertomus menneisyydestä, jokainen joka tämän paikan on löytänyt, on lisännyt oman aikansa kolikon jonon jatkeeksi.
Sukupolvien tarina, aattelin.

[rauski]

Mukava tarina, mutta ei tainnut 1700 luvulla olla markkoja

[QnQQ]

Oli pakko lisätä tämä.. ja arvata saattaa entä untahan tämä. Ehkä parhaimpia unia mitä koskaan ollut.
Koskaan ei uni ole pysynyt näin hyvin "kasassa"
Tahtoo ainakin minulla hyppiä ihme paikkoihin ja tapahtuu jotain yliluonnollista.
http://www.youtube.com/watch?v=TyZKXUfWvjc

[QnQQ]

Pitää lisätä oikee kuviaki asiasta ku jäin niin mieleen. Paikka todellakin on olemassa ja pienenä poikana tuolla pumppaamon ja aitan ympärillä tuli leikittyä paljonkin.

Kivinaamat oli aika lähellä tätä kuvaa eli noin oikean pään kokoinen mutta kapempi malli kuin kuvassa.


Suojat muuten samantyyppiset mutta kultaa enemmän tottakai..



Paikka on pohjanmaalla sen tarkemmin kertomatta ettei sinne vielä joku pian eksy oikeasti..

[Leijona]

Tuollaiset unet ovat kyllä mukavia katsella
Täällä näitä on lisää:
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... ointi+unet