Eli kolikko on tällä foorumilla melko yleinen, mutta kuitenkin: 1 ör v.1733, ja nappi, jossa on kaksoiskotka. Nappi on tosi ohut, ja hiukan on valuvikaakin. Miltähän ajalta tuo mahtaisi olla?










Ainakin mitä minulla itselläni on vanhoja kuparikolikoita, niin ne ovat olleet vasta muutaman viikon, niin niissä ei ole tapahtunut vielä mitään erikoista.teksako kirjoitti:Mitenkäs Leijona kun tuo on nyt ainakin vielä aika hyväkuntoisen näköinen,
niin onko niissä alkanut pinta hilseilemään vähän ajan kuluttua. Mulla nimittäin on pari tuon aikakauden kolikkoa maastanoston jälkeen (ilmeisesti kun ne on alkanut kuivua)niin siitä on niinkuin sellainen kuori irrota ja sen jälkeen ne on melkein tunnistamattomia.Onko muilla samoja
huomioita.
Mulla kävi juuri noin skillingin kanssa, kuvan ottamisen jälkeen annoin kolikon kuivaa pesusta.kolikon kuivattua lähti "kuori" irti ja kolikko muuttui tunnistamattomaksi. Jäipä edes valokuvateksako kirjoitti:Mitenkäs Leijona kun tuo on nyt ainakin vielä aika hyväkuntoisen näköinen,
niin onko niissä alkanut pinta hilseilemään vähän ajan kuluttua. Mulla nimittäin on pari tuon aikakauden kolikkoa maastanoston jälkeen (ilmeisesti kun ne on alkanut kuivua)niin siitä on niinkuin sellainen kuori irrota ja sen jälkeen ne on melkein tunnistamattomia.Onko muilla samoja
huomioita.
Eli onkos tässä nyt syynä se kuuluisa hapen vaikutus, eli kun esine nostetaan maan alta, ja se joutuu tekemisiin hapen kanssa, niin siinä tapahtuu jokin reaktio, jonka enemmän koulutetut varmaan tuntevat.Akke65 kirjoitti:Mulla kävi juuri noin skillingin kanssa, kuvan ottamisen jälkeen annoin kolikon kuivaa pesusta.kolikon kuivattua lähti "kuori" irti ja kolikko muuttui tunnistamattomaksi. Jäipä edes valokuvateksako kirjoitti:Mitenkäs Leijona kun tuo on nyt ainakin vielä aika hyväkuntoisen näköinen,
niin onko niissä alkanut pinta hilseilemään vähän ajan kuluttua. Mulla nimittäin on pari tuon aikakauden kolikkoa maastanoston jälkeen (ilmeisesti kun ne on alkanut kuivua)niin siitä on niinkuin sellainen kuori irrota ja sen jälkeen ne on melkein tunnistamattomia.Onko muilla samoja
huomioita.
Pistä kolikon pintaan wd-40 ainetta ja anna hetki vaikuttaa,tämän jälkeen kuivaa kolikko vessapaperilla ja anna sitten kuivua lopullisesti,niin kolikko pitäisi säilyä pitkään hyväkuntoisena,toki kukin saa käyttää mitä ainetta halua,mutta minä olen huomannut aineen hyvyyden,koska ilman minkäänlaista suojausta maasta löydetty kolikko menee nopeasti pilalle.teksako kirjoitti:Tuolta rannalta kun on löytynyt noita kopeekoita 1700 luvulta, niin niissä ei ole ollut sellaista ongelmaa, mutta ne taas kun ovat olleet rantavedessä niin ne ovat vain olleet kuluneita ei siis tuota ongelmaa, mutta metsästä löydetyt kopeekat että ööret niissä sitä ongelmaa on taas ollut eli kuori lähtee vähän ajan kuluttua itsestään.Ilmeisesti maan happamuus sitä tekee, en tiedä mutta luulisin.Onko jollaan kikkaa millä pelastaa sen kolikon heti kun sen maasta nostaa eli jokin aine siihen pitäisi olla tai tapa jolla homma hoituu.
Kyllä näin on näreet ja se kemiallinen prosessi mikä kolikossa alkaa ilman kanssa tekemiseen joutuessaan ei ole välttämättä ainakaan mikään myönteinen sellainen.teksako kirjoitti:Joku prosessihan siinä alkaa kun se kolikko näkee maailman n. 300 vuoden jälkeen.
Kuparilla on ilmeisesti oma tautinsa,mutta pronssilla on myös tauti nimeltään Bronze Disease ja se iskee pronssia sisältäviin esineisiin ja tästä oli mainintaa äsken antamassani linkissä,joten käyppäs lukaisemassa.teksako kirjoitti:Yki jokus kertoi että se mikä siihen kolikkoon iskee on jokin kuparirutto tai jokin vastaava, mutta siihen tautiin on lääke ja joka on kallis ,mutta ei muistanut mikä se oli.Kai ne museo ihmiset tietäisi niillä se lääke varmaan on.