Olisiko parempi jos sitä ei löytyisikään..?

[Kultaseppä]

Ohessa Muinaistutkija 4/2013 pääkirjoitus.

[kollikko]

Olisit jättänyt jutun omaan arvoonsa. Tuli paha mieli.Joulumieltä kuiten sinullekkin Wilmalta ja saaresta!

[Arkeologi]

Valitettavasti en nähnyt Kultasepän alkuperäistä editoimatonta viestiä, mutta valaiskaa minua, mikä tuossa oli mieltä pahoittavaa?

[Fisherman]

Luin alkuperäisen tekstin jossa Kultaseppä muistaakseni vain siteerasi jonkun kohdan tuosta kirjoituksesta. Ei siinä mielestäni ollut mitään mistä säännöt tunteva ja vastuuntuntoinen harrastaja olisi voinut mielensä pahoittaa

[Arkeologi]

Ok. Asia selvä. Milestäni kirjoituksessa tuodaan aika hyvin tiivistäen monen arkeologin näkökulma asiaan enkä huomaa siinä mitään erityistä kärjistämistä. Siksi ihmettelin.

[Lalli]

Ihan hyvä kirjoitushan tuo on, tosin tuon loppuunkuluneen sanan "löytökonteksti" käyttö pitäisi kieltää lailla. Puhutaan sitten vaikka asiayhteydestä tms.

Vastaukseksi pääkirjoituksen kirjoittajan esittämään kysymykseen "...kannattaako mediatiedotetta lähettää lainkaan?" - Ei kannata lähettää.
Muinaismuistolain päivitys nykypäivään ja uutisoinnit alas iltapäivälehtien palstoilta ovat asiat, joita tämä harrastus kaipaa.

[Kultaseppä]

Lalli puhuu täyttä asiaa...!

Kyse ei omalta osaltani ollut varsinaisesti mielensä pahoittajasta, vaan pääkirjoituksen näkökulmasta, joka tietysti kapenee entisestään oman tulkintani kautta.

Näen kirjoituksen hiukan laajemmassa viitekehyksessä ja ikään kuin filosofisen ristiriidan vallitsevan diskurssin ja todellisuuden välillä siten, että kun osa akateemista tutkimusta tekevistä arkeologeista korostaa tiedon ja kulttuuriperinnön kuuluvan kaikille kansalaisille (joka on myös juridinen/perustuslaillinen kysymys), niin taas osa pyrkii omimaan kaiken tiedon itselleen ja panttaa sitä vieläpä omilta kollegoiltaan, vaikka palkka saattaa juosta vuosikymmeniä valtion virassa. Käytäntöä perustellaan yleensä "tutkijan omilla intresseillä".

Osa taas pohtii harmissaan, kuinka arkeologiasta "kirjoitetaan väärin" (vrt. tulipalon väärä sammuttaminen!) ja tässä tapauksessa kuinka metallinetsimellä tehdyistä löydöistä tulisi uutisoida, mutta samalla erittäin harvoin ilmestyy arkeologien itsensä tuottamia popularisoituja tutkimuksia tiedonjanoisille kansalaisille, joka on mielestäni toiseksi suurin arkeologien ammattikunnan ongelma, ykkösenä on tietenkin vähäiset resurssit. On mm. täysin absurdia, että yliopiston laitoksilta, jotka ainoina instansseina tekevät arkeologian tieteenalan akateemista tutkimusta, niistetään resurssit olemattomiin ja samalla virassa olevien hallintoarkeologien tutkimuksellinen työpanos on nollatasoa ja fyrkat palaa hallinnon pyörittämiseen.

Siinä, että esine irrotetaan löytöyhteydestään (konteksti) ei ole mitään epäselvää, kirjoittaja osui naulan kantaan. Jokainen lapiolla ylös kaivama esine on löytöyhteydestään irti, eikä kohde välttämättä sen jälkeen herätä tutkijassa intohimoja.

Itse asia eli ilmaisin on ollut kaupan hyllyllä yli 40 vuotta, joten se on ollut myös jokaisen arkeologin käytettävissä saman ajan.

[Arkeologi]

Lalli puhuu täyttä asiaa...!

Näen kirjoituksen hiukan laajemmassa viitekehyksessä ja ikään kuin filosofisen ristiriidan vallitsevan diskurssin ja todellisuuden välillä siten, että kun osa akateemista tutkimusta tekevistä arkeologeista korostaa tiedon ja kulttuuriperinnön kuuluvan kaikille kansalaisille (joka on myös juridinen/perustuslaillinen kysymys), niin taas osa pyrkii omimaan kaiken tiedon itselleen ja panttaa sitä vieläpä omilta kollegoiltaan, vaikka palkka saattaa juosta vuosikymmeniä valtion virassa. Käytäntöä perustellaan yleensä "tutkijan omilla intresseillä".

Osa taas pohtii harmissaan, kuinka arkeologiasta "kirjoitetaan väärin" (vrt. tulipalon väärä sammuttaminen!) ja tässä tapauksessa kuinka metallinetsimellä tehdyistä löydöistä tulisi uutisoida, mutta samalla erittäin harvoin ilmestyy arkeologien itsensä tuottamia popularisoituja tutkimuksia tiedonjanoisille kansalaisille, joka on mielestäni toiseksi suurin arkeologien ammattikunnan ongelma, ykkösenä on tietenkin vähäiset resurssit. On mm. täysin absurdia, että yliopiston laitoksilta, jotka ainoina instansseina tekevät arkeologian tieteenalan akateemista tutkimusta, niistetään resurssit olemattomiin ja samalla virassa olevien hallintoarkeologien tutkimuksellinen työpanos on nollatasoa ja fyrkat palaa hallinnon pyörittämiseen.

Siinä, että esine irrotetaan löytöyhteydestään (konteksti) ei ole mitään epäselvää, kirjoittaja osui naulan kantaan. Jokainen lapiolla ylös kaivama esine on löytöyhteydestään irti, eikä kohde välttämättä sen jälkeen herätä tutkijassa intohimoja.

Itse asia eli ilmaisin on ollut kaupan hyllyllä yli 40 vuotta, joten se on ollut myös jokaisen arkeologin käytettävissä saman ajan.

Tämän voi kyllä allekirjoittaa täysin. Popularisoinnin puutekin pitkälti johtuu juuri tuosta resurssipulasta ja sen aiheuttamista palkallisen ajankäytön ongelmista priorisointeineen. Suurin osa arkeologisen tutkimuksen popularisoinnista tehdään vapaa-ajalla. Harvan muunkaan ammattikunnan edustajat käyttävät vapaa-aikaansa tai työttömyysjaksojaan oman alansa populariosintiin. On tähän toki pokkeuksiakin ja mm. monet museot ovat viimeaikoina julkaisseet hienoja arkeologista tutkimusta popularisoivia teoksia.

[Kultaseppä]

Näin varmasti on asianlaita, lisäksi kynnys hypätä "vapaaksi" tietokirjailijaksi olisi sekin hyppy tuntemattomaan... Mielestäni yksi viime vuosien onnistuneimpia opuksia on opus: Gubbacka - Keskiajan arkea Vantaalla (Kellastupa 2010)...! Teos on runsaasti kuvitettu, selkeästi taitettu, kaksikielinen ja myös sisällöltään tällaisen tavallisen tallukan ymmärrettävissä. Siis sanalla sanoen melkein täydellinen kirja... Muitakin taatusti löytyy...

[Sulikka]

Muutama kommentti (joskin itse pääkirjoituskin on osaltaan irroitettu kontekstista):

Yleensä löydöt ovat maatalouskäytössä olevilta pelloilta. Onko pellolta löytynyt maanmuokkauksesta kontekstista irronneen esineen löytäminen enää kontekstista irrottamista?

Oma huomioni ainakin täällä päin on, että täysin tuntemattomia paikkoja on paljon maastossa ja omalta osaltani toiminta perustuu näiden paikkojen löytämiseen (sekä toivottavasti suojeluun sekä joskus tulevaisuudessa tutkimukseen), paikallishistoria tutkimiseen ja tallentamiseen (myös muussa muodossa kuin metallinetsinlöydöt). Esim. tuolla miekkapaikassa oli tutkija jo käynyt vuosia sitten toteamassa tilanteen (eli paikassa ei mitään erikoista) ja hautakukummusta on jo osa kärrätty pois hiekan oton yhteydessä. Vanhoja tutkimuksia lukemalla voi päätellä, että suojelevaan tutkimukseen ei resursseja ole. Monesti rakennettavat paikat kävellään läpi muutamassa tunnissa tai päivässä, tehden muutama koekuoppa tai pintapoimintaa sänkipellolla sekä käymällä läpi vanhat tutkimukset. Kirjoituksesta saa käsityksen, että parempi olla löytämättä/etsimättä mitään uutta koska kohteen tutkimukselle saattaa aiheutua haittaa. Vähemmän raastava vaihtoehto on ilmeisesti kohteiden tuhoutuminen.

Väärinkäytöksistä ja vastuuttomien harrastajien toiminnasta ja lisääntymisestä pääpiirteittäin samaa mieltä. Paljonhan nyt merkityksettömiltä tuntuvia esineitä katoaa, kun tarkkoja tietoja niistä ei tallenneta minnekään. Lisäksi osa käy suojelluilla paikoilla, osa ei malta lopettaa kaivamista vaikka tietää että pitäisi ja osa jättää ilmoitukset tekemättä.

Tiedotuksesta vaikea sanoa kun en tiedä mitä tiedotusporukka hakee asialla.

"Muutama" tarkennuseditointi...