Noin tunnin seuraamisen jälkeen isompi tytöistä rohkeni tulla sanomaan...
"Hei etsijä setä voisitko tulla etsimään pikkusiskoni sormuksen joka putosi tuonne puskien taakse"
No tämähän setä lupasi etsiä sen arvokkaan rusetillisen sormuksen. Noin minuutin päästä oli tällä kolmivuotiaalla sormus taas sormessa ja suun täynnä hymyä

Sormus ei ollut järin arvokas, mutta tuntui olevan sitä tytölle. Itsellekkin tuli hyvä mieli niin kuin aina
