Jo ennen venäläisten hyökkäystä venäläispelkoa levittivät taajenevat pakolaisten laumat, joiden kauhukertomukset saivat lisää väkeä lähtemään pakosalle. Suurta Pohjan sotaa oli jo ennen kamppailun siirtymistä Suomeen leimannut taistelujen ja siviiliväestön kohtelun epätavallinen raakuus. Venäläisten miehityskausi sai jo 1700-luvulla kansan mielissä tavattoman synkän maineen. Isonvihan tiliin pantiin kaikki mahdolliset tietoon tulleet onnettomuudet ja julmuudet. Venäläisten suhtautuminen väestöön vaihteli miehitysaikana. Etenkin alkuaikoina he syyllistyivät ryöstelyyn ja monenlaiseen väkivaltaan.
Mikkeli sai miehittäjät vuoden 1713 lopulla. Jo tätä ennen kansa kätkeytyi vihollisen pelossa piilopirtteihin, koskemattomiin korpiin ja asumattomiin saariin. Mikkelin pitäjässä tällaisia pakopaikkoja olivat mm. Pakovuoren kammiot Suonsaaren kylässä, Piilokallio Närvälässä ja Kommelin luolat Soikkalassa. Virkamiehiä ja säätyläisiä pakeni Ruotsiin. Isonvihan aikaan saattavat viitata myös lukuisat löytymättömistä aarteista kertovat tarinat. Esimerkiksi Mikkelin pitäjässä Visulahden maalla vanhan kiukaan paikalla pitäisi olla aarre, jonka ruotsalainen sotaherra olisi kätkenyt sinne taisteluun lähtiessään. Aarteita epäiltiin löytyvän myös Ihastjärven kaakkoispuolella Orilammen rannalla olevasta vuorenonkalosta, Korpijärven Kätkytsaaresta ja Asilan Vahvasenjärven Matinniemen louhikosta.
mikkelin seutu
mikkelin seutu
itsenäisyys turvataan joka päivä!