Peltoetsinnästä nyt omia kokemuksia osaa jo jotenkin hahmottaa.
Kaverin kanssa on sellainen tapa uudella pellolla, että nostetaan muutama eka, jopa vähän huonompikin
signaali ylös ja koitetaan päästä käsitykseen pellon annista.
Jos pelkkää roskaa, eikä edes vanhoja nauloja nouse, niin jatketaan matkaa edemmäs puoli huolimattomasti.
Eka kunnon löytö kun tulee, niin laitetaan pieni merkki (puutikku, jossa oranssi kangas päässä).
Tuon merkin ympäriltä lähdetään tekemään suurenevaa kehää jo melko tiukalla kammalla ja
samalla katsotaan maastoa kumpareitten, nyppylöiden ja muiden mahdollisten asutuspaikkojen toivossa.
Joskus kaivetussa kuopassa on myös noita puretun rakennuksen kappaleita, kuten tiiltä, kiveä, lasia jne.. silloin kannattaa
aluetta tonkia jo huolellisesti.
Sitten on ne sattumat, eli random kolikko tai koru, joka vaan on pudonnut eikä liity mihinkään isompaan.
Vesistöjen äärillä on nyt löytynyt kivasti kampetta. Korkea paikka ja se vesi vieressä, niin varmasti löytyy aina jotain.
Eilenkin 1,5 tuntia oudolla pellolla ja näillä ajatuksilla, niin nousi 1700-luku kolikkoa, ammuksia, härpäkkeitä ja muuta
