Mutta asia oli sitten unohtunut, ja patruunat odottivat noutajaansa n. 60 vuotta.
Ei muuta kuin etsimään ja piipparoimaan tosi isoa aluetta, kun ei ollut tarkempaa tietoa, että millä alueella ne ovat.
Ei löytynyt patruunoita ei, mutta löytyi paljon, paljon parempaa

C-scope ilmoitti nimittäin halkaisijaltaan n.50 cm kannon kohdalla, että siellä on jotakin

Kanto oli jo lahonnut, joten ei muuta kuin murskaamaan sitä.
Ja löytyihän sieltä jotakin. Löytyi nimittäin iso-isoisäni pronssinen lehmänkello

Kellon ripustuslenkki ja kieli ovat rautaa. Kunto on aivan erinomainen myös rautaosien osalta.
Mistäkö tiedän, että se on juuri iso-isoisäni omaisuutta?
Koska kelloon on meistetty hänen nimensä

Se on varmaan ollut 1800-luvulla arvokas esine, ja sitä se on meille jälkipolville edelleenkin.