Sanoin vaimolle lähteissäni palaavani vain hopeaa mukanani eikä kauaa tarvinnutkaan huiskia kun 50-penninen näki päivänvalon.
Noita sulaneita pronssikappaleita tästä pellosta nousee jatkuvasti. Eräs ohikulkija kertoi että saviseen peltoon on tuotu 1960-luvulla maanparannusaineeksi Vilusenharjun soranottoalueelta kuorittua pintamaata ennen kuin alueelta paljastui viikinkiaikainen polttokalmisto. Ainakin soran osalta tuo kertomus pitää paikkansa; viereisillä pelloilla ei soransekaista maata ole.
Mitään koriste- tai käyttöesineen muotoa ei noista sulaneista kappaleista kuitenkaan voi hahmottaa. Tänään jo luulin kupuranpuolikkaan löytäneeni mutta alarivin katkelma osoittautuikin lähemmin tarkasteltuna lyijyiseksi. Lyijyä on myös ylärivin koristeellinen katkelma.
Kuvassa myös isoin löytämäni nappi ja joku outo hopeoidulta näyttävä korvakkeellinen naula/ nasta.
