
Niiden esineiden osalta en ole paljon valaistusta asiaan saanut. Ne shakkinappuloiksi epäillyt esineet ovat veitsen/puukonperiä, kuten Osku arveli.
Kaksi sormusta ovat 1500-1600-luvulta, muuta niistä en tiedä. Ainakaan vielä.
Hannu kirjoitti: Ymmärrän tutkijoiden huolen, ja olenkin siis vahvasti eri mieltä Mc_Mursun ja muiden saman henkisten kommenttien kanssa. Löytömme eivät ole pelkästään "wanhoja ja likaisia kolikoita". Kenties ne ovat sitä meille, kun emme oman tietomme ja taitojemme valossa osaa nähdä niitä yhteydessä mihinkään muuhun.
Käytäntö on outoa kyllä osoittanut tämän ihan järkevän kuuloisen otaksuman vääräksi - ainakin meidän piipparointiporukassamme. Meillä on ollut parhaimmillaan kolmekin GPS-laitetta mukana, ja olemme tunnollisesti ottaneet mielestämme tärkeiden esineiden löytöpisteitä talteen. Koordinaatit on sitten toimitettu eteenpäin yhdessä löytökuvien ja kuvausten kera.Mc_Mursu kirjoitti:Näkisinkin erittäin tarpeelliseksi GPS-paikantimen pitämisen mukana heillä, jotka wanhoja löytöjä etsivät. Näin ollen saadaan esineen löytöpaikasta tarkat koordinaatit, joka museovirastoa kuitenkin eniten kiinnostaa.
Näin minäkin luulin, mutta museoväki väittää tietävänsä toisin. Heidän mukaansa esinekeskittymät pysyvät suhteellisen hyvin kasassa, eivätkä kyntökoneet suinkaan levittele löytöjä sikin sokin peltoon. Syvyyssuunnassa esineet ovat tietenkin miten sattuvat, mutta kauas ne eivät alkuperäisiltä sijoiltaan lähde vaeltamaan. Tämän ilmiön voi melko helposti todeta katsomalla ilmakuvia pelloista, joissa näkyy toisinaan vanhojen kärrypolkujen "haamu-urat" kymmenien, ehkä satojenkin vuosien takaa.Mc_Mursu kirjoitti:Täytyy kuitenkin muistaa, että nykyisille pelloille joskus kauan sitten pudonneet esineet ovat vuosien saatossa matkustaneet kyntöauran mukana ties kuinka paljon alkuperäiseltä paikaltaan. Joten tarkalla löytöpaikalla tai esineen asennolla ei enää ole pa***n vertaa merkitystä tai ainakaan minä en sitä pysty näkemään. Pitkään viljellystä pellosta tehdyt löydöt ovat siis täysin irtolöytöjä, jotka eivät varmastikkaan ihmeitä kerro ammattilaisellekkaan.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että meillä on paljon annettavaa arkeologian tutkimukselle. Monet löydöt jäisivät varmasti maastoon, kun niitä ei vain tajuta, haluta tai budjetin puuttumisen vuoksi jakseta etsiä.Mc_Mursu kirjoitti:Edelleen sanon, että ilman metallinetsijöiden ahkeruutta jäisi monet mielenkiintoisia löytöjä sisältävät paikat täysin pullasutiviraston tietämättömiin, mutta sitten, kun joku piippailija tekee joitain hyviä löytöjä alueelta, niin ei kuulu mvirastolta ainakaan kiitosta. Sitten löydöt tehneeltä, oikeintoimineelta ja vaivaanähneeltä metallinetsijältä viedään oikeudet etsiä alueelta lisää löytöjä.
Ymmärtääkseni arkeologinen tutkimus ei ole lähtökohtaisesti kiinnostunut satunnaisista irtolöydöistä.Mc_Mursu kirjoitti:Olen varma, että museovirastolla ei kuitenkaan riitä mielenkiintoa eikä resursseja mennä itse etsimään random irtolöytöjä jostain pellolta, mutta pääasia, että harrastelija ei niitä etsi. Varmasti on myös paikkoja joihin sitten onkin lähetetty arkeologit tutkimaan paikka, mutta luulisin, että alue on ollu jotain muuta, kuin myllättyä peltoa.
Mun mielestä tämä on juuri riittävä taso. Tuolla NDF-foorumilla jengi on laittanut kuvia myös omista kunniakirjoistaan / kirjeistään.Hannu kirjoitti: Mutta minkälaista kiitosta pitäisi sitten saada? Tällä hetkellä Museoviraston keino on joko korvata lunastetut esineet rahallisesti tai myöntää lahjoituksista jonkinlaisia kunniakirjoja.
Ei perhana, mitä sä semmosta huonoo omaatuntoa tunnet. Sulla on vissiin viime vuoden parhaat löydöt. Sä olet toiminut prikulleen muinaismuistolain mukaan. Jos se sun peltos on nyt suljettu museoviraston toimesta niin olet tehnyt helkkarin tärkeän löydön, meinaan sen pellonpläntin.Mariza kirjoitti:Kuvat löydöistä pitäisi mulla olla tallella, joten saan ne tänne uudelleen laitettua. Mielestäni sitä ei voi kukaan kieltää.
Hieman sellaista brittityylistä ajattelua tänne toivoisi tämän metallinetsinnän saralla. Haluan jatkossakin toimia lain mukaan , mutta en toivo sitä, että joudun kokemaan siitä syyllisyyttä.
Vähän pikaisempia päätöksiä museolta löytöjen kohtalon suhteen toivoisin myös.
Pari viestiä aiemmin Mariza toteaa, että:aar1pne kirjoitti:No tässä Marizsan kohdalla pitäis soveltaa tätä löytöpalkkio menetelmää,muuten palkkio jää kovin pieneksi. Luulisin ja uskon Museoviraston huomiovan löydön arvon....Korvaus kokemukset Museovirastosta muutaman vuoden takaa on ihan hyvät joskin ei kovin nopeat..
Samaa mieltä...Etsijä kirjoitti:Kuvien julkaisu on tietysti Marizan oma asia, ja suosittelisin häntä tekemään päätöksensä täysin meistä tai museovirastosta riippumatta, koska vielä emme ole DDR:ssä. Jokaisella kansalaisella on oikeus jakaa ja vastaanottaa tietoa ja nämä kuvat ovat tietoa menneistä ajoista.
Toinen unohtunut seikka on se että Mariza on kuvat itse ottanut ja omistaa näin täydet oikeudet kuviin. En tiedä voiko kuka vain mennä museoon kuvaamaan ja julkistaa ja käyttää kuvia vaikkapa ansio tarkoituksessa. Ainakin minua on kielletty kuvaamasta useammassakin museossa. Jos joku lehti on kiinnostunut löydöistä niin Mariza voi mielestäni aivan hyvin myydä kuvat tai julkaisuoikeudet jollekin.
Tämä täällä herännyt ajatus siitä että aiheuttaako löytöjen esitteleminen sitten "vääränlaisen aineksen" tai "aarteenetsijöiden" ryntäämisen ryöstelemään, on milenkiintoinen. Keitä nämä ihmiset sitten oikein olisivat? Ovatko ne näitä foorumin hiljaisia? Pitäisikö foorumi laittaa kirjautumattomilta ja kirjoittamattomilta piiloon? Jos laista piittaamattomia metallinetsijöitä on, uskon että se johtuu suurimmaksi osaksi museoviraston joustamattomasta asenteesta ja huonoiksi pelätyistä korvauksista, joten löytäjät saattavat sen takia pitää löytöjä itsellään.
Foorumin osittainen sulkeminen ulkopuolisilta olisi ehkä jopa hyvä asia, ainakaan en ole ikinä ymmärtänyt miksi jäsenlistaa voi selata kirjautumatta. Osittaista sulkemista suosittelisin sen takia että ydin ryhmä alkaa jo tuntea toisensa ja saattaa kokea epämielyttäväksi keskustella kun seuraamassa voi olla henkilöitä joilla ei ole eikä ikinä tulekaan olemaan etsintä ja he saattavat lähinnä etsiä syitä lopettaa meidänkin etsimisemme.