Kirveskö ?

[Fisherman]

Sitruunahappokylvystä nousi paksusta ruostekarpusta kuoriutunut taos, joka muistuttaa kirveen terää, joka on katkennut silmän kohdalta.
On vain aika pikkuinen kirveeksi eikä oikein näytä miltään halkaisukiilaltakaan. Muoto vielä ohenee tuota oletettua silmän paikkaa kohti.
Siis mikä?
Rakenne näyttää kerroksittaiselta kuin damastiteräksessä. Onko normaalia esim kyläsepän tuotteille, vai onko takorauta aina tuollaista? En ole ennen hoksannut.

[Kultaseppä]

Näyttäisi kuvien perusteella ahjohitsaussaumoilta, mutta varmus vaatisi paria toimenpidettä, eli ensin pitäisi kiillottaa muutaman mm alue ja etsata se Nitalilla (esim. Sinoli+1,5% typpihappo), jolloin rakenne ja ahjohotsaussaumat näkyvät valomikroskoopissa. Mitä tekniikkaan tulee, niin kyläsepät hallitsivat sen pitkään 1900-luvun puolelle, kunnes hitsauskoneet yleistyivät. Yksittäiset sepät käyttivät ahjohitsausta yleisesti vielä 1970-luvulle, kunnes kaupalliset seosteräkset valtasivat markkinat.

[hasaki]

Kyllä sepät sen ahjohitsauksen vieläkin hallitsee, "meitä" on vaan nykyisin melko paljon vähemmän .Ei meidänkään tarvii sitä kokoajan tehä, mutta laminaattiteriä ym damascus juttuja ei paljon hitsikoneilla tehä, vaikka auttaahan ne niissäkin kun pakkoja tehään.

[Kultaseppä]

Joo, toki moni ahjohitsauksen "hallitsee" vieläkin, erityisesti puukkosepät omassa mittakaavassaan, mm. entiset oppilaani Kymenlaaksossa.

Tarkoitin lähinnä isomman kokoluokan hitsauksia, kuten esim. purjelaivan ankkuria, kyntöauraa, junan akselia, laivakoneen kampiakselia etc., kuten myös raudanvalmistusta, mellotusta ym. entisajan sepän hallitsemia prosesseja, joita tehtiin hitsauslämpötilassa tai yli sen.

Sellaisten hommien kanssa menisi useimman nykysepän sormi suuhun, kuten minulla on mennyt useasti. Ja vaikka homman osaisikin, ei se ole lyönyt leiville enää kymmeniin vuosiin.