Kultaseppä kirjoitti:Arkeologi kirjoitti:Toisaalta, kuten edellä mainittiin, niin kivet ovat pyöristyneitä, mikä on tyypillistä painolastina olleelle piikiville, mutta ei kivikautisilta kohteilta löytyvälle piille. Toisaalta taas, jos löytöpaikka on kivikautinen kohde ja riittävän varhainen, on se voinut jäädä tulvan alle Itämeren varahaisvaiheessa ja kivet siksi pyöristyneitä. Tällöin kyseessä voi olla todella merkittävä löytö - ehkä jopa Suomen vahin kohde. Kohteen korkeus nykyisestä merenpinnasta voisi tosiaan viitata siihen.
Mielenkiintoista, voisiko tulvat selittää myös matalammalta löytyneiden piikivien esiintymisen? Esim. Ruotsinpyhtään Viirilässä esiintyy noin 2–3 m syvyydessä pellolla kämmenen kokoisia ja pienempiä halkaistuja ja särmistä pyöristyneitä piikiviä, kork. 20 m. Arvioimme niitä täällä aiemmin painolastitavaraksi ja Kivimies tiesi, että niitä olisi kärrätty pellolle koska ne sisältävät kalkkia... Asia on tietysti kyntösyvyyteen asti ymmärrettävissä...
Pieni tarkennus näihin piikivilöytöhin, joita löytyy Kotkan lähiympäristön
pelloista. Tästä aiheesta on kylläkin ollut debattia aikaisemminkin. No
kertaus on opintojen äiti niinkun on tapana sanoa!!
Kotkan Kyminlinnassa toimi aikanaan Itä- Suomen Raakasokeritehdas,
joka tietysti käytti sokerijuurikkaita tuatantoon. Kotimaisten juurikkaiden
lisäksi jouduttiin turvautumaan tuontiin esim Tanskasta ja Etelä-Ruotsista.
Ja näitten juurikkaiden mukana kulkeutuu yleensä likamaata sekä kiviä.
Olen ymmärtänyt, että ainakin osassa Tanskan sekä Skoonen pelloista löytyy noita piikivimurkuloita. Koneellisessa nostossahan noita murkuloita
joutuu väkisinkin juurikkaiden sekaan. Ja mitenkä ihmeessä ne ovat
päätyneet Etelä Kymenlaakson pelloille?? Jotenkin seuraavasti:
Kivet ja epäpuhtaudet pestiin ensin pois juurikkaista ( tavara joutui jäte-
altaaseen). Sokerin valkaisuvaiheessa käytettiin kalkkia ja sekin joutui
samaan altaaseen, liettyi tietysti pohjaan. Tehdas möi melko edullisesti
tätä ns lietekalkkia ympäristön viljelijölle maanparannusaineeksi. Juuri
tätä kautta piikiviä on levinnyt pelloille. Nämä piikivet ovat yleensä melko
ehjiä, joissakin on pientä kolhua ja lohkeamaa. Keskikoko vois
olla normaalin perunan kokoa!!
Muistan, kun olin pikkunöösinä, niin meillekin tuotiin muutama kuorma tätä
lietekalkkia. Muistan, että oli mukava etsiä noita erikoisia kiviä tuolta kalkin
seasta. Ja tietysti ne piti lyödä hajalle, kun kerran menivät helposti silpuksi
Sekin muistuu mieleen, kun kädet meni verille kun noita käsitteli.
Mitenkä ihmeessä piikiviä on joutunut Viiriläässä 3 metrin syvyyteen?
