Kävin uudella "valtauksellani" tänään piippaamassa, enkä ollut ehtinyt kunnolla edes aloittaa, kun läheisestä talosta ryntää paikalle vanhempi herrasmies kysyen sen normaalin kysymyksen: "Löytääkö tolla mitään". Minä vastasin, että jos siellä jotain on, niin melko varmasti löytää.
No herra siinä sitten kertoo, että vaimon vihkisormus putosi tänne jonnekin eilen ja he ovat kaksi päivää sitä etsineet. Niin että voisinko auttaa. Tuumin mielessäni, että jos se on eilen pudonnut, niin pinnassa on ja siis helppo nakki ja vastasin, että tottakai - yritetään ainakin. Ja niinpä aloitettiin yrittäminen. Herra näyttää minulle eteen suunnilleen sen reitin, jota he olivat eilen kulkeneet. Ensin ei mitään... mutta noin parin minuutin kuluttua: PAM! Ja siinä se oli korsien alla piilossa! Ja olipa hieno valkokultainen sormus, vieläpä kohtalaisella timantilla!
Sainpa muodollisen palkkionkin Oli mahtava fiilis tehdä hmiset jälleen onnelliseksi! Siinä tulee itsekin onnelliseksi!
PS. Palkitsin itseni saatujen kahvirahojen lisäksi oluella
