Pohjoinen stonehenge tai sitten ei?

Keskustelua kaikesta muusta aarteenetsintään liittyvästä ja vaikka säästä kuin jo otsikoiduista aihepiireistä. Täällä voit kertoa vaikka muista harrastuksistasi.
Avatar
Etsijä
Innostunut Etsijä
Viestit: 96
Liittynyt: 15 Tammi 2007, 12:22
Paikkakunta: Helsinki

Pohjoinen stonehenge tai sitten ei?

Viesti Kirjoittaja Etsijä »

http://pakana.myinfo.ws/Vottovaara.htm

Tuolla juttua Karjalassa olevasta erikoisista kivimuodostelmista. Omasta mielestäni ne on kyllä selkeästi jääkauden muodostamia, kiviä ollut alla kun sulaneen jään mukana on lohkareet tulleet maan tasalle. Vaikea kuvitella että esi-isät olisivat noita kerenneet kasamaan, oli luultavasti parempaakin tekemistä. Kaunis paikka ja harmi jos menee sorakuopaksi. Mitäs olette mieltä?
-Minelab Sovereign GT-
-Teknetics T2-
Avatar
Hannu
Metallinetsijä
Viestit: 333
Liittynyt: 15 Tammi 2007, 21:40
Paikkakunta: Aurajokilaakso

Viesti Kirjoittaja Hannu »

En ole arkeologi, mutta.. Kyllähän kivet voivat päätyä täysin luonnollisten ilmiöiden (rapautuminen, hioutuminen, jääkausi, jne.) johdosta mitä mielenkiintoisempiin asentoihin ja muotoihin, esim. Australian kuuluisa Devil's Marbles. Samaan tapaan pystyisi selittämään nämä "kivipöydätkin". Tosin en tiedä, onko jotain todisteita siitä, että tälläisiä pöytiä olisi erityisesti rakennettu aikoinaan.

Käsittääkseni suurikokoiset seidatkin ovat nimenomaan luonnon muovaamia, pienempiä sitten on pystytetty. Voin olla väärässäkin - tunnetaanko Suomessa mitään Stonehengen kokoluokan, tai edes sinne päin, projekteja? Jotain isoja kalmistoja täällä on, mutta nekin nyt on kivilatomuksia ja sinällään melko yksinkertaisia. Omat tiedot tässä asiassa on vähän huteralla mutu-pohjalla..

Ihminen on kyllä mielenkiintoinen otus siinä mielessä, että se, joka haluaa nähdä yliluonnollista, näkee sitä helposti kaikkialla. Suurikin kivi, joka ainakin tavallisen kuolevaisen perspektiivistä vaikuttaa lähes ikuiselta, muovautuu hiljalleen luonnonvoimien armoilla. Kun tästä prosessista sitten näkee jonkun sopivan vaiheen - joka voi näyttää kovinkin luonnottomalta - sille annetaan yliluonnollinen tulkinta (esim. "hiidenkirnu").

Hauskaa mielestäni on se, että vielä nykypäivänäkin nämä samat kivet, joita tuhansia vuosia sitten jo palvottiin, herättävät edelleen samanlaista alkukantaista ihmetystä. Esim. uhrikivet erottuvat luonnossa usein todella kauas. Jokin erikoinen muoto, outo sijainti, tms. tekee kivestä tänäänkin aivan yhtä erityisen, "pyhän" tuntuisen kuin mitä se oli jo esihistoriallisina aikoina.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen: säälihän tuollaista kaunista maisemaa on mennä pistämään soramontuksi.
Vastaa Viestiin